Päivällä olen ranskanbulldoggi,
yöllä olen Bätmän.
Ranskisviikonloppu Helsingissä
Hoi!
Vietin viime viikonloppuna ranskisviikonloppua Helsingissä! Ensimmäisenä päivänä käveltiin Töölönlahden ympäri ja toisena päivänä kokoonnuttiin Rajasaareen koirapuistoon. Meitä oli ihan hirveesti! Ja ohikulkijat hymyili ja otti kuvia :) Oli hurjan jännittävä viikonloppu, välillä jopa vähän liiankin. Silloin menin itekseni puskien lähelle tai kämppiksen syliin istumaan.
Neiti Kesäheinä
Täsä mun eka kesäposeeraus, hei vaan.
Lumen alta on paljastunut niin paljon nuuskuja! Kävelystä ei meinaa tulla mitään.
Arskaa.
Ystävät. Olettehan muistaneet ottaa arskaa?
Mä ainakin oon.
Se Arska tulee aina meille siinä puolenpäivän jälkeen, tähän olohuoneen matolle. Sitä silmät kiinni palvoen nautin, rrrrakastan aurinkoo.
Mä sit siinä grillaan ja nautin, - tosi tärkeetä on grillaa kaikkii kyljyksii yhtä tasaisesti. Mä en rusketu, mut heti näiden auringonottosessioiden jälkeen mun talviturkki alkaa pölisten lähtee. Sen sijaan mun kämppis kyl sanoo et oon alkanu harmaantuu, mut pöh ite vaan harmaantuu. Mä oon niinku hyvä ranskalainen viini, paranen vaan vanhetessa.
Kahvakuulaharjoitteita
Hola!
Terveisiä reissunpäältä - eli kassista tietty!
Olen määrännyt kämppikseni tekemään hieman fyysisiä harjoitteita, eli kahvakuulatreeniä. Sitä ranskankuulatreeniksi meillä kutsutaan. Nään mun kämppis on tässä talven aikana päässyt lihomaan,- eikä sillä ees oo mitään tekosyytä kun kerta ei siltä oo munasarjoja poistettu. Mä vähän oon kans, mut mulla sentään on hyvä syy, ja lääkäri sano et saatan vähän lihoo. No mut eniweis, joillekin meistä kilot sopii, toisin kuin mun kämppikselle.
Tää treeni menee niin, että mä meen mun yli kymmenen komean ranskalaisen kiloni kera puppekassiin silleen oikeen mukavasti relaamaan, ja lämppis kantaa mua samalla kun shoppailee. Must on niin ihanataa vaan olla ja chillaa ja tarkkailla ihmisiä, ai et mä niin naatin.
Enkös olekin pieni ja soma (kymmenkiloinen) perhosen toukka, valmiina kuoriutumaan?
Hyvää pääsiäistä
RAI RAI.
Virvon Varvon
Tuoreeks terveeks
Makkara mulle
Kakkapussi sulle.
No. Tuleeks sitä makkaraa.
Feikkipuppe
Meil on tapana kävellä kävelylenkeillä yhden kauppakeskuksen läpi, varsinkin huonolla säällä. Mä vedän sinne niinkuin kompassimagneetti kohti napaa. Mun mielestä ulkona ulkoilu on huskeylle ja mitäniitänytonkaan.
No mun kämppis näk Jack ja Jonesin ikkunassa ihan mun näköisiä farkkuisia minipuppeja ja poikkesimme kysymään onks ne myynnissä. 20 eurolla sellainen tarttui meidänkin matkaan.
Mut kun tultiin kotiin, mulle sanottiin, ettei se ollutkaan mulle. Vaan kämppikselle! Härreguud, sehän on aikuinen ihminen! Kyl pehmolelut on koirille, sanon mä.
Mun teki heti mieli leikkii sen kans ja silputa se tuhannen säleeks, mut kämppis ei antanut lupaa. - Mitä iloo tästä nyt sitten on kysyn vaan?!?!
French treatment
Kämppis laittoi jokus aikaisemmin kuvan apinasta, aluksi ja lopuksi. Väliä oli kulunut noin puolisen vuotta. Tässä kuitenkin malliesimerkki ranskalaisesta tehokkuudesta, Late lammas suoraan pakkauksesta, ja Late lammas kolmen päivän jälkeen. Kolmessa päivässä nuo ihanasti hampaiden ikeniä hierovat muovisilmät on jurmuutettu sahajauhoksi, ja tilalla on reikä, mistä on vedelty vanua hitaasti ja hartaudella ulos.-Ja ikään kuin värikin olisi muuttunut.
French bulldog - companion dog
Kämppis bloggaa:
Ranskiksen tultua taloon, tuli aika nopeasti selville, mitä SEURAkoira tarkoittaa. Se tarkoittaa kaikkien toimien, ja toimimattomuuksien intensiivistä seuraamista, 100%:n keskittymisellä. Ja ranskanbullgillehan MIKÄÄN toimi ei ole liian vähäpätöinen. Ja vessassakäyminen ei suinkaan ole siitä turhimmasta päästä, vaan tärkeä toimi, jota ehdottomasti tulee seurata, jos suinkin mahdollista. Mikäli ovi jää auki, tai ovesta ehtii kämppiksen mukaan sopivasti luikahtamaan, pääsee toimenpidettä seuraamaan aitiopaikalta. Mikäli tämä laaduntarkkailija ei pääse mukaan tapahtumahuoneeseen, se jää oven taakse odottamaan, siltä varalta että kylpyhuoneessa on portaali kolmanteen ulottuvuuteen jonka kautta emäntä katoaa. Joten todella tarkkaavainen kannattaa tässä kohtaa olla. Joskus nenällä oveen töpäyttämällä vielä kokeilee, onko ovi lukossa. Varsinkin vieraissa ollessa, koska vieraiden ihmisten vessat ovat vieläkin arveluttavampia.
Ranskiksen tultua taloon, tuli aika nopeasti selville, mitä SEURAkoira tarkoittaa. Se tarkoittaa kaikkien toimien, ja toimimattomuuksien intensiivistä seuraamista, 100%:n keskittymisellä. Ja ranskanbullgillehan MIKÄÄN toimi ei ole liian vähäpätöinen. Ja vessassakäyminen ei suinkaan ole siitä turhimmasta päästä, vaan tärkeä toimi, jota ehdottomasti tulee seurata, jos suinkin mahdollista. Mikäli ovi jää auki, tai ovesta ehtii kämppiksen mukaan sopivasti luikahtamaan, pääsee toimenpidettä seuraamaan aitiopaikalta. Mikäli tämä laaduntarkkailija ei pääse mukaan tapahtumahuoneeseen, se jää oven taakse odottamaan, siltä varalta että kylpyhuoneessa on portaali kolmanteen ulottuvuuteen jonka kautta emäntä katoaa. Joten todella tarkkaavainen kannattaa tässä kohtaa olla. Joskus nenällä oveen töpäyttämällä vielä kokeilee, onko ovi lukossa. Varsinkin vieraissa ollessa, koska vieraiden ihmisten vessat ovat vieläkin arveluttavampia.
 |
| No, mitenkäs sulla siellä menee ja tartteeko apua? |
 |
| Olen edelleen tässä ihan lähellä, kaikki hyvin, että jatka vaan, menee hyvin. |
Viikon kohokohta
TAPAHTUU JUURI NYT: hauskat kotivideot
Viikon audiovisuaalinen pläjäys tulee juuri nyt TV:stä: hauskat kotivideot!
Kissainvaasio
Rakas blogi, ja rakkaat blogikyttääjät, tänään tapahtui jotain ennenkuulumatonta. Kotiini tunkeutui viekas eläin,- ja vieläpä kämppikseni sallimana!!11 Eteiseen tuotiin koppa, jonka sisällä tämä tunkeutuja oli. Kun haistelin koppaa lähempää, se barbaarinen eläin alkoi sähistä ja yritti räppästä tassulla. Se ei haissut koiralle. Jokin villieläin se vasrmasti oli.
Kun tuon koppalaitoksen ovi avattiin, sieltä luikahti ulos tuo harmaa viekas eläin, jota kissaksi kutsuttiin. Se piilotteli, kunnes otti vartiotornikseen meikän sohvan. -Siis mun sohvan!!11 Mua pelotti tuo vieras eläinlajin edustaja ihan hirrrveesti, mua tärisytti jukolauta niinkuin mua olis laivalle viety. Sen tuijotus oli kylmäävää. Kerran kun menin sitä elukkaa lähempää haistaa, se räppäs mua naamaan. Se oli niin nopee suhaisu etten ehtinyt kissaa sanoo.
Lopun iltaa olimme poterosotaa. Mä tuijotin sitä, se tuijotti mua. Jos yritin mennä lähemmäs, kämppis komensi ettei saa. Se pelkäs mun pullosilmien puolesta, ettei kissa räppää silmille. Yksisilmäiset ranskanbulldogit ei ainakaan nyt oo kuulemma muodissa.
Tässä kuvassa me leikitään, ja se villieläin tuijottaa kylmän rauhallisesti mua.
PS. Kun ilta tuli, tuo villieläin sulottiin takaisin koppaansa ja kuljetettiin pois. Mon Dieu, mikä päivä.
Aurinkokoira
TV:n ääressä.
Hola Amigos!
Nyt kun tässä just alko mainokset, ehdin kertoo vähän mun lemppari-tv-ohjelmista. Tykkään kaikenlaisist audiovisuaalisista matskuist, missä on eläimiä, koiria, tai ovikello. Koirat aistin telkkarista mun maagisilla vaistoillani, vaikka olisin pelaamassa palloa toisessa huoneessa. Mä diggaan Cesar Milanii ja muita ohjelmii missä on koiria. Myös Avara luonto on meikän mieleen. Kotikatu ja salkkarit on hyvii, kun niissä soi se ovikello. Silloin juoksen meidän eteiseen vahtimaan, ihan kaiken varalta.
Sit sen lisäks mun kämppis näyttää mulle koiravideoita youtubesta. Se saa mut aina vähän hämilleen. Ne kuuluu kyl hyvin, mut niit koirii ei näy missään. Eikä haise. Todella outoo.
...Mikäs, mikäs siellä ui...Manaatti?
Nyt on pakko lopettaa, mainokset loppu. Palataan paremmalla ajalla.
4 vee!
Hyvä blogini lukijat, kära vänner.
On aika virallisen syntymäpäivätervehdyksen.
Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, syödyistä xylitolipastilleista, kohtutulehduksista, furungulooseista ja kaahailevista autoista huolimatta, mennä porskutan edelleen, ja nyt jo neljättä vuotta! Siis neljä kokonaista vuotta, voitteko kuvitella. Mun kämppis ainakaan ei, sen verta se on sydän syrjällään seurannut mun toilailuja ja huonoo tuurii. Oon tullut jo ihan pupen ikään, ja saavuttanut zeniläistä kypsää rauhallisuutta, vaikka kyllä musta vielä ruutia löytyy, mikäli telkkarissa vilahtaa koira tai pimeässä metsässä on jotain epäilyttävää, tai jos näen rollaattorilla menevän mummon. Voi vitsi ne rollaattorit on epäilyttäviä, ja mummot ja se kombo.
Tässä vielä toinen virallinen valokuvatervehdys, kun mä oon komee myös sivusta. Mä sain vähän blingblingii mun pantaan.
Tässä vähän herpaannuin, aloin jo miettimään saanko palkinnoksia poseerauksesta kuivattua kanankaulaa vai dentasticksejä.
Ranskalainen herätyskello
Kämppis bloggaa:
Nelisen vuotta sitten hankkimani ranskalainen herätyskello on yksi varmimpia hankintojani. Pieni varpaiden heilutus tai tyynyn möyhiminen, ja tuo märkä kieli löytää heti kohteensa, eikä anna periksi ennenkuin herään.
Hyvää Joulua!
Kuin kaksi marjaa....
Kämppis löysi netistä tällaisen lelun. Huomattiin vaan että yhdennäköisyys on aika valtava! Ja ominaisuudetkin on samat; se röyhtäilee ja piereskelee :P Tsekkaa tää.
Kaikki hyvin
Ah, kaikki hyvin. Kivut on poissa ja oon kokonaan tervehtynyt. Ihanaa elää ilman munasarjoja, nuo mokomat kiusankappaleet :D
Puppe jolla on enemmän elämiä kuin kissoilla...
Hola!
Makaan tässä tutussa puppekassissani taju kankaalla ilman munasarjoja. Paleltaa ja päässä pyörii.
-Mutta miten tänne päädyttiin?
Ensin voin huonosti.
Ja sitten vielä huonommin. Ja sitten, jos mahdollista, olo huononi vielä. Juoksut olivat oli päättyneet. Makasin vaan ja tärisin. Kämppis tiesi, että nyt on jotain pahasti pielessä.
Sitten mentiin otille. Kohtutulehdushan sen oli. Lääkäri sanoi, että tässä on vaan yks vaihtoehto tai se on henki pois. Saatii heti aika kohdunpoistoon seuraavalle päivälle.
Sain vahvat kipulääkkeet, se helpotti vähän oloa. Kämppis vaan ihmetteli, miks leikkausta piti odottaa päivä kivuissa.
Seuraava päivä:
Tässä viimeinen matkani, jossa mulla on vielä munasarjat. Kohti siis eläinlääkäriklinikkaa. Onneks mulla ei oo tässä vaiheessa mitään hajua minne olen joutumassa.
Ne nukutti mut mun puppekassiin.
Vähän ajan päästäheräsin, puppekassissa, mutta heräämössä. Kun heräsin, olin ihan pöhnässä ja soosissa enkä pysynyt pystyssä. Mutta kun yhtäkkiä kuulin mun kämppiksen puhuvat lääkärin kanssa toisessa päässä eläinlääkäriklinikkaa, sain supervoimia, ja säntäsin ulos puppekosassista, kohti kämppikseni ääntä! Mä en oo koskaan rakastanut mun kämppistä näin paljon!
Tässä mä toivun kotona. Mun puppekassista tuli mun turvasatama, siellä nukuin koko päivän.
-No, okei. Vielä seuraavankin päivän.
Kämppis bloggaa:
Moonan päästyä leikkauksesta lääkäri soitti j kysyi onko Moonalla tehty pennut keisarileikkausella aiemmin. Kerroi ettei oltu tehty pentuja. Lääkäri kertoi, että Moonalla on ollut kohtutukehdus parisen vuotta sitten, kohtu on tuolloin revennyt ja sen sisältö levinnyt tuolloin sisäelimiin. Tuo aika täsmäsi Moonan aiempien kipujen kanssa, jolloin juoksin lääkäristä lääkäriin etsimässä syytä Moonan kamaliin, mutta selittämättömiin kipuihin. Kumma kyllä, ultrauksista ja röntgeneistä huolimatta, lääkätit eivät tuolloin yhdistäneet kipuja kohtutulehdukseen. Joka kerta vaiva hoidettiin vain kipulääkkeillä ja antibiooteilla. Ei siis ihme miten Moona meni niin kipeäksi jokaisen juoksun jälkeen. Voin vaan kuvitella millaisissa kivuissa tuo eläin on ollut. Onneksi tuo vaiva on aiankin nyt saatu pois ikuisiksia ajoiksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)