Vaasa turnee




Mä oon ollu taas reissupuppe. 

Tällä kertaa me mentiin Vaasaan, se on aika kaukana meidän kotoo. Me mentiin junalla, ja bussilla ja kaikella mahdollisella. Mä herätin ihastusta kanssamatkustajissa jo reissun alusta asti. Yritin pitää korvat mahdollisimman töröllä että olisin komee.




Me käytiin visiitillä taidegraafikoiden pajalla, ja sit kans yhden taiteilijan luona. Mä en tiedä mitä ne grafiikat oikein on, mutta niitä ei saanut maistella, mä nimittäin yritin sitäkin.




Sit mä käväsin biitsillä, ja tottakai kävin myös kastautumassa. Ihan uimaan mä en uskaltanut. Tänne oli kaadettu sitä samaa suolaa kuin muuallekin, vesi maistui pahalle.




Ehkä hauskinta oli silti minigolf, mäkin osallistuin. Mä vaanin radan sivussa, ja sit kun se pieni pallo lähti liikkeelle, syöksyin radan yli ja yritin kaappasin sen suuhuni. Ne porukat pelas kyllä eri säännöillä kun minä, sillä ne yritti väittää ettei palloa saa syödä ja sitoivat mut aitaan kiinni, moukat.

Sen lisäksi mä osallistuin myös mölkkyyn. Mun bravuuri muuvit oli syöksyä radan ohitse juuri sillä hetkellä kun puukapula alkaa lentää ilmassa. Lisäksi sain kaadettua monta kapulaa nurin syöksyjeni aikana. Pakkohan mun oli jotain yrittää, kun mä en saanu yhtään heittovuoroa koko pelin aikana.




Paluumatkalla mä vähän verkostoiduin toisiin kollegoihin. Ne oli kyllä aika eri näkösiä kun minä, ja ne matkusti toisiin paikkoihin. Mut enimmäkseen mä nukuin, on ollut nimittäin aika tapahtumarikas viikonloppu yhdelle pienelle pupelle.


On the road again...




Mä on taas reissannut jonkinverran, puppekassissa tottakai.

Me ollaan menty bussilla, junalla ja ratikalla, kun sitä mersua ei ole vieläkään näkynyt. Mä hengasin siinä rennosti toinen jalka ulkona ja otin hajuja. Lisäksi mä ajelin ostoskärryissä, se oli kyl vähän pelottavaa koska mun kämppis tykkää kovista vauhdeista. Mut mä näin paikkoja joissa ei jotkut pupet oo koskaan käyny. Tää on VIP puppekassi.

Seurakoira


Joskus viikonloppuisin meidän olohuoneen sohvalle ilmestyy sellainen kahiseva harmaa mätäs. Se laitetaan levälleen ja sitä kahisutetaan ja käännellään ja juodaan jotain ruskeaa.

Se on vähän turhauttavaa, koska sillon kukaan ei keskity muhun! Ja mä oon koko viikon kerännyt voimia, että jaksan viikonloppuisin seurustella oikein kunnon intensiteetillä aamusta iltaan. Oonhan mä sentään seurakoira. Mä seurustelen. Yleensä riittää että mä meen istumaan sen kahinamättään päälle, eikä mun tarvi ryhtyä isompiin toimenpiteisiin. Joskus mun täytyy rutata sitä vähän enemmän ja maistella sitä ennenkuin uskovat.


poikien kanssa


Välillä lenkillä me törmätään poikiin, ne on tässä kulmilla hoidossa toisinaan. Kun me tavataan, me juostaan jonossa ihan simona. Yleensä pojat väsyy ensin, mä oon aika hyvä juoksee kun oon harjotellu koirapuistossa whipettien sun muiden pitkäjalkaisten eliöiden kanssa.

  

Mut tällä kertaa pojat ei innostuneetkaan juoksemaan. Ne oli vaan kiinnostuneet pallosta!


Mä en tajuu! Poojaaat! - Mä oon tässä! Mikä tossa pallossa on niin kiehtovaa?



No, sitten lopulta ne innostuivat leikkimäänkin, kun pallo otettiin niiltä pois. Me juostiin jonossa lätäköstä toiseen, vaanittiin, ja puskettiin toisiamme, hörskyteltiin ja rupsuteltiin, varmaan yli tunnin putkeen. Ja siellä lilluojassa tuli ihanan likaiseksi. Ihan huippua!