Joyeux Noël!

Hyvää joulua blogin lukijoille!

Mun kämppis piirsi omin kätösin tällaisen joulukortin. Mutten ymmärrä mitä huumoria se repii ihan luonnollisista ja arkipäiväisitä biokaasuista. Koska tuleehan niitä muulloinkin kuin jouluna, ja muustakin kuin lanttulaatikosta, sitäpaitsi -  muualtakin kuin takakontista. 

Kaikenlisäksi hieman vulgaaria huumoria, mon dieu.

Blogi täyttää vuoden!

Paljon onnea blogi!

Blogi on ollut julkinen pian vuoden päivät, ja vuoden aikana kävijöitä on ollut hieman yli neljä tuhatta! Se on aika paljon, ainakin pienelle rupsulle, ja paljon enemmän mitä käppis osasi odottaa blogia käynnistellessään. 

Jos Moona olisi saanut makkaranpalan jokaisesta kävijästä, se tekisi huisin paljon makkaraa!

Poseerausta, pitkästä aikaa

Sallin itsestäni otettavan kuvia hetken.

Yritin näyttää viattomalle söpöläiselle, tai eihän mun tarvi ees yrittää, sehän mä oon.

Enkös katsokin viattomasti? 

Minua katsomalla melkein unohtuu, että pureksin tällä viikolla sen juhlakorkokengän koron, kylässä lasten legoja,  yöllä repun klipsin ja lyijytäytekynän, sekä napsin viime viikolla sen xylitoli-rasian, mikä koitui kämppikselle niin kalliiksi, ettei kanankauloja taideta hankkia hetkeen. 

Okei. Nyt riittää jo hempeily. 

Saanko jo herkkuja, ja voinko jo röyhtäistä? Peppuakin kutittaa niin, että voisin hinkkailla sitä hetken sohvaan.

Pastillirasia, joka koitui kalliiksi

Moona veteli vähän yli puolet pastilliaskista, eli n. 40grammaa 100% xylitolia.

Kämppis bloggaa: 

Moona löysi xylitol- pastillit ja söi ne.

Piilotettuna yöpöydän kirjojen taakse, mukamas varmaan paikkaan. Käytiin normaalisti tunnin lenkillä, ja leikittiin pallolla. Sitten löytyi revitty pahvinen Xylitol Dents paketti päiväpeiton rypyistä. Pastilleja ei löytynyt mistään, joten oli pakkoa uskoa, että loppusijoituspaikka on Moonan mahassa. Laskeskelin, että noin 40 grammaa xylitolia on pahimmassa tapauksessa kaikki rupsun mahassa. Moona ei vaikuttanut olevan ollenkaan moksistaan.

Soitto Viikon pieneläinpäivystykeen; ja pelko vahvistuu. Tuo määrä riittää vähintäänkin maksavaurioon, ellei myrkytykseen elopaino huomioonottaen. Lähdetään lähimpään päivystykseen, missä joudutaan odottamaan yli kaksi tuntia. Lopulta kun ollaan otilla, Moona saa piikin jotta oksennus alkaisi, mutta tuutista tulee kaikkea paitsi noita kirottuja pastilleja. Maksa-arvot ovat lievästi koholla, mutta se saattaa myös johtua juuri syödystä ruoasta, kun yritin  sekoittaa sokeria Moonan ruokaan.

Kun tultiin takaisin kotiin, kaikeksi onneksi löytyi pastillisia puklauskasoja pitkin karvamattoa... Se taisi olla Moonan onni. Muutaman päivän kulutta käydyssä maksakontrollissa selvisi, että maksa-arvot olivat laskeneet normaalille tasolle. Onneksi tästä selvittiin säikähdyksellä.

Otilla.

Moona bloggaa:

Aluks oli melko normi päivä, koisailin ja pökin vähän palloa...sitten sain vainun jostain ihanasta...se tuli makuuhuoneesta...kiipesin sängylle...haju tuli yöpöydältä...suuntasin sinne... näin vain kirjoja..sitten vähän kaivelin... ja kaivelin lisää... sitten näin sen rasian! Se tuoksui makeille marjoille! Tähtäsin rasiaan, kunnes se oli hampaissani... raatelin pakettia, kunnes kaikki nuo ihanat marjan makuiset pallerot vierivät pitkin sänkyä ja lattiiaa. Oli niin hauskaa etsiä  ja nuuskuttaa nuo kaikki vierivät pallerot kiinni. Ah, ihanan makuista.

Sitten...tuli huono olo. Kaikki nuo ihanan makuiset pallerot tulevat ulos...mikä sääli.

Kämppis tulee kotiin, ja lenkin ja leikkimisen jälkeen sille tulee joku outo paniikki. Sit me mennään johonkin autoon kiireellä, vähän jännää :) Sit mennään johonkin mestaan, missä oli muitakin koiria, tosi jännää :)

Me tavattiin sellasta tätiä, se anto herkku-pateeta. Ihanan makuista! Sit sen jälkeen tuli outo olo....kaikki tuli ulos, taas. Sit multa otettiin jotain verikokeita, mut meikäl on onneks korkee kipukynnys, nou hätä.

Olipa jännä ja kummallinen päivä! Saispa lisää noita hyviä, marjanmakuisia pastilleja.

Yöinstallaatio

Yks mun rakkaimmista harrastuksista, mitä mä en vielä ole jakanut teidän kanssanne, on yöaikaan tehtävät installaatiot. Niitä tehdään öisin, kun sillon sattuu olemaan kivasti aikaa, eikä kukaan tule ikävästi keskeyttämään kesken flown. Mä tykkään valvoo öisin, oon yöeläin.

Mun lempielementtejä on vessaharja ja bikinit, niitä mä käytän usein. Mä haen usein myös kenkiä eteisestä ja rahaan repun kaapista, - mä oon hyvä avaamaan kaapin ovia.  Mut se reppu on jo aika koluttu, mä oon jo pureksinut siitä irti kaikki muoviset osat, mitä voi vähänkin pureskella, ei ole enää mitään mitä pureskella. Lisäksi nahkainen vyö on ihana, mä olen järsinyt sitä sentti sentiltä, ja nyt se mahtuu kämppiksellä enää ensimmäiseen reikään. Sit mä saan sen vermaan kokonaan, kun se ei enää mahdu sille.

Mut vaikka mun kämppis on taiteen ystävä, näitä se ei tajuu. Se on joskus jopa sättinyt mua näistä, pöyristyttävää. Pfff.... helmiä sioille.

Snfff... tästä olis näköjään voinut vielä työstää tätä vessaharjaa.  Olinpas huolimaton. 

Veneessä

Jahas... taas ollaan autossa. Ja menosuunnasta päätellen...ei kai vaan taas..

...veneeseen.

 Voi vee.Nyt ollaan kyllä isompien voimien armoilla, tää veneharrastus ei lopu kai koskaan.

Tää on kyllä isompi vene kuin viimeks...no eniveis, en pidä tästä.

Katsoaa nyt mua! Näytänkö edelleenkään laivakoiralta?

Olen maailman surkein puppe, aion mököttää tässä koko matkan, tullen ja mennen.

(muminaa ja rupinaa)

Pentusimulaatio

Moona on viime päivät simuloinut odotusaikaa, pentujen saantia ja pennunhoitoa, on siis valeraskaus päällä, - ja isolla vaihteella. 

Miten se on ilmentynyt? Pesiä rakennettiin mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, ja koko ajan. Sukkalaatikko, kenkälaatikko, sänkyvaatteet, sohvatyynyt, likapyykkikori, kaikki matot ja kaikki mistä pienellä ja vähän suuremmallakin muokkauksella voi pesän saada, kuten sanomalehdet ovat kokeneet muodonmuutoksen ja muuttuneet pesiksi. Tämä kaikki on tehty uurastusta ja aikaa säästämättä, kotona ja kylässä. 

Tuleva äiti valmistautuu pennun tulememiseen.

Sitten alkoi poltot. Tuo 'esikoistaan odottava' rupsu läähätti ja kiemurteli pesässä, ja oli todella kipeän ja stressaantuneen tuntuinen. Juuri ennen kuin olimme menossa päivystykseen, syntyi 'pentu'. Hämmentävää kyllä, pentu muistutti kovasti pehmomajavaa, ja oli kovin hiljainen.  Majavaa hoivattiin sohvatyynyihin myllätyssä pesässä, ja imetettiin seisomalla sen päällä sekä nuoltiin huolellisesti. Lenkiltä tultuamme Moona juoksi vielä valjaat päällä sohvalle katsomaan, että majavalla on kaikki varmasti kunnossa pesässään. Yöksi, se siirsi majavan hellästi sohvapesästä sänkypesään, ja aamulla sama toisinpäin. Mikäli se oli hukassa, uikutettiin huolissaan.

Majava on syntymäisillään.

Majava on syntynyt. Tuore äiti pitää sen puhtaana, ja puolustaa sitä, varsinkin televisiossa esiintyviltä koirilta ja karhuilta.

Vaikka tätä äitipuuhailua oli mielenkiintoista ja välillä huvittavaakin seurata, pienen googlailun jälkeen selvisi, että oireet helpottavat mikäli poikaset siirtää huomaamattomasti sivuun. Majavasti pitäisi siis luopua.

Sitten, oikeassa seurassa, oikeaan aikaan, syntyi idea. Majava lähtisi pitkälle matkalle. Mutta minne? Sitä en vielä paljasta, mutta kun seuraavan kerran sen näette, saatatte yllättyä...  :)

Päivärutiinit

Kämppis bloggaa:

Kämppis on joutunut tekemään viime päivät etänä töitä kodin keittiöstä käsin. Samalla olen ollut aitiopaikalla seuraamassa, mitä tuo rupsu oikein päivisin puuhaakaan. Pääosin ei ole ollut mitään raportoitavaa, sillä isoimma  osan päivästä Moona viettää sikeästi untenmailla. Useampana päivänä seuraamalla olen silti huomannut, että tuo sama ohjelmakaava toistuu joka päivä, ja lähestulkoon samoina kellonlyöminä. 

Päivän jännittävä tapahtumainkulku:

08:00 Syötyään ja ulkoiltuaan; koisausta sohvalla, tyynyjen seassa sykkyrällä. Pärinää.

11:00 Venyttelyä ja joogaa, lepoa olohuoneen pörrömatolla.

11:45 Takaisin sohvalle. Takaisin nukkumaan.

12:00 Tepastelua ympäri kämppää. 'Tsekkaa huudit'. Liikuttelee palloa, muttei viitsi/jaksa leikkiä. 

12:30 Istuu ikkunan edessä ja katsoo parvekkeelle.

12:45 Käy makuuhuoneessa, kuopsuttaa päiväpeiton mykkyrälle, potkii tyynyt lattialle. Pari haukahdusta.

13:45 Takaisin sohvalle nukkumaan.

15:00 Sitten onkin jo aika mennä eteisen matolle nukkumaan, valmiina tervetulo-asemiin.

17:00 Päiväohjelma päättyy.

Saksalaisella täsmällisyydellä toteutettu päiväohjelma päättyy, ja seuraa ohjattua liikuntaa ulkona, lounas, leikkimistä nallella ja pallolla, sekä nokkaunet sohvalla ja tyhjennytarkoituksessa tehty ulkoilukierros, ennen yöunille painumista. 

Tämä hyvin lepo-painotteinen päiväohjelma takaa, että jaksaa yöllä toteuttaa hyvin leväänneenä omia projekteja, kuten kaivaa käsilaukusta kyniä, henkilökortteja tai bussikortteja, ja nautinnollisesti pureskella niitä pieniin paloihin karvamatolle, ilman että kukaan ikävästi keskeyttää.

koiranäyttelyssä

Voi pojat. 

Miten mä taas päädyin tänne. Mä oon koiranäyttelyssä! Mun kämppis joutui jotenkin vapaaehtoistyöntekijäksi tänne, ja mä hengaan mukana. Tää toiminta täällä on niin hämmentävää. Mua huolestuttaa nämä eläinkohtalot.  Mä oon nähnyt kun koiria työnnellään kärryissä ja lastenrattaissa, niitä puunataan ja niiden turkki on kääritty johonkin papiljotteihin. Olen miettinyt onko se vaan tekosyy päästä juomaan skumppaa ja syömään kakkua teltassa, vai saako tästä oikeesti jotain kiksejä? 

Lisäksi tämä taitaa olla sellainen senssipaikka. Sain treffikutsuja toisten ranskisten kämppiksiltä. Mut mä luulen, et mä oon toistaiseks aivan liian nuori vakiintumaan. Mä haluun nauttii vielä mun nuoruudesta.

Tässä visuaalista dokumentaatiota kyseisestä tapahtumasta. Ilmeisesti komein puppe saa tuollaisen ruusuke-härpäkkeen. Tässä autossa on matkustanut joku todella komee puppe härpäkkeiden määrästä päätellen. Toisessa kuvassa olevien puppejen kasvot on tehty tunnistamattomiksi sen varalta, jos ne joskus onnistuu pakenemaan kärryistä ja aloittamaan uuden elämän, jossain todella kaukana näyttelystä.

Snrphf. 

Mon Dieu.

Rakkaalla lapsella...

Mun kämppis kutsuu mua mitä omituisimmin nimin. Miten voi olla mahdollista, ettei se muista mun oikeeta nimee, vaikka se itse nimesi mut?

TET- päivä

Moi!

Mulla on ollut TET- päivä; eli työhön tutustumispäivä. 

Mä menin mun kämppiksen mukana töihin, ja tutustuin työelämään. Se näyttää helpolta, istutaan vai toimistotuolissa ja näpytellään nappuloita ja tuijotetaan taulua. Se työelämä on myös aika sottaista, sillä löysin lattialta vanhoja viinirypäleitä, ja muuta syötävää. Tietenkin söin ne pois kuleksimasta.

Yritin olla oikein edukseni ja rauhallinen. Olin myös rohkea ja uskalsin huoneen ulkopuolelle tutustumaan kahvioon, kopiokoneseen ja limuautomaattiin. Kopiokone oli epäilyttävä. Mä sain ihatuneita katseita ja annoin yhden vähän sykyttää itseäni. Mä olisin voinut esitellä itseäni siellä vähän pidenpäänkin, mut mun kämppis kutsui mut takas huoneeseen.

Hiippailin täysin ääneti huonetta haistellen ja istustelin kämppiksen pöydän alla aistien fiiliksiä. Joku luulikin että mulle oli syötetty aamupalan seassa diapameja, kun olin niin rauhallinen. Ainoat äänet mitä päästin, oli vieno kuorsaus, kun otin silloin tällöin pikku tirsat.

Vappupalloja

 

Sain vapusta ylijääneitä vappupalloja.

 

Ne pallot oli ihan outoja, niillä ei ollut naamaa, jalkoja tai käsiä. Ja ne oli kumman kevyitä.

Ja kun upotti niihin naaman, ne katosivat salaperäisesti. Samalla kuului jostain poks. Jäi vain roippeet.

Kokeilin eri taktiikoita...ja se katosi taas. Ja taas sama poksahdus.

Hmmm... entäs jos yrittäisin tuota lerpaketta. Asento, tähtäys.... Se toimii!

 Nyt sen keksin, tämä on siis kahva.

Ja sitten vappujuoksuksi ympäri kämppää!

Hylätty puppe

Mut on on hylätty. 

Mun kämppis lähti ranskaan, ja dumppas mut hoitoon. Katala teko.

Mut kipattiin autoon ja kuljetettiin kauas pois kotoa. Mä oon järkyttynyt ja epäuskoinen. Mä oon maailman surkein puppe. Olen istunut hoitopaikan eteisessä ja tuijottanut oven kahvaa ja odottanut mun kämppistä, mut sitä ei oo näkyny. 

Tääl missä mä nyt oon, on neljä isoa valkoista. Mä en tiedä mitä ne on, mut mä oon 

aika varma ettei ne oo ranskanpuppeja. Mun täytyy koko ajan olla vähän varuillaan, ettei ne 

syö mua, ne vaikuttaa aika nälkäisiltä. 

No on mul välil ollut ihan kivaakin, mä oon painunut niiden isojen valkoisten kanssa. 

Mä oon näyttänyt, että pienikin puppe voi olla rohkee. Mä oon dynamiittipakkaus, vaikka oonkin pieni.

Mut tää on ollu kyllä rankkaa, kun pitää olla hereillä niin paljon ja painia. 

Sen lisäksi mä oon seurannut mun setämiestä koko ajan, mä oon odottanut että se johdattais mut takaisin mun vanhaan kotiin mun kämppiksen luo. 

Mulla on ikävä sitä.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kämppis bloggaa: Moona pääsi jo kotiin, ja nukuttuaan pari päivää lähes yhteen putkeen, rupsu on taas hyvässä ruumiin ja hengen voimissa. Mutta selvästi rankka reissu pupelle, joka ei ole kovin tottunut vastaaviin jaksoihin hoidossa ja pois kotoa. Ilmeisesti stressistä johtuen, Moonalle kehittyi aika pahan näköisiä hot spotteja niskaan, ja iho oli aivan auki. Niskakarvat piti ajaa pois, jotta tuo alue ylipäänsä edes kuivuisi ja lähtisi paranemeaan. Lisäksi hoitokuuriin kuului tassutulehduksen hoito, joka jo hieman oireili kesän alussa. Mutta nyt tätä kirjoittaessa, molemmat vaivat ovat parantuneet ja Moona on pirteä oma itsensä :)

kesä 2012

Kesä alkaa lähestyä loppuaan. 

Olen puuhannut niin paljon mistä en ole ehtinyt kiireiltäni kertoa:

Olen juossut vapaana sieluna pellolla, ilta- auringon hyväillessä hännäntupsua.

Olen antanut pollen nuolaista miltä maistuu aito ranskalainen pyllynkannikka...

...olen haistellut - ja vähän maistellutkin - kauppatorin antimia...

...tuhahtanut uhmakkaasti ruotsinlaivalle (se pelästyi ja lähti ruotsiin)...

...matkustanut takapaksissa hurjan kovaa vauhtia...

...juonut lammesta ja sitten pissinyt siihen - useimmiten tässä järjestyksessä....

...ja tietenkin matkustanut mun bägissä. 

(Huomatkaa, miten epä-ergonominen hetki mulle on tässä menossa. )

Melkoinen kesä siis!

Humppaushetki

Mä esittelen mun kaverin; tässä nalle. Se on mun humppauskaveri, mä aina humppaan sitä, ja lutkutan sen korvaa. Se kuulemma alko jossain vaiheessa jo haisee niin pahalle, että se piti pestä pari kertaa  kuudessakympissä.

Mä opin tämän humppaamisen pojilta. Se on kai sellainen leikki. Luulen, että se joka humppaa eniten, voittaa.

Mun kyl täytyy sanoo et nalle on tosi passiivinen. Mä en oo viel koskaan hävinny sille. Mut kestävyystestissä se on pärjännyt loistavasti, se on yks ainoita hahmoja, jolla on vielä silmät ja nenä tallella, enkä mä oo saanut viel pumpuleita ulos.

Mökillä

Me oltiin mökillä.

Sain juosta vapaana koko ajan ja nuuskutella kaikessa rauhassa. Olen käynyt saunassa, ihmetellyt äänekästä ruohonleikkuria ja syönyt ranskankermaa leivontakupista. Lisäksi minulle syötettiin nokkosia sapuskan seassa - ovat kuulemma terveellisiä. Olen myös piilottanut herkkuluun ja kananjalan,- ja ihan oikeaan hiekkaan! Kotona on pitänyt käyttää mielikuvitushiekkaa tai sukkalaatikkoa, ne ei peitä yhtä

tehokkaasti.

Sen lisäksi alkoi toiset juoksut. Joudun taas käyttämään näitä typeriä housuja, voihan vee. Taas monta viikkoa näissä maailman kamalimmissa housuissa. Kunhan kotiin päästään, aion kyllä pissiä kaikki kotikulmien ruohikot täyteen feromonihöyryjäni, että siitäs saavat ne kaksilahkeiset kellä ei näitä housuviikkoja ole.

Kärpäsjahti

Tää voi vaikuttaa pitkäveteiseltä, mut tää on oikeestaan tosi mielenkiintoista. Nää kaverit liikkuu niin ennakoimattomasti, ja surisee. Tää on meditatiivista.

Vaasa turnee

Mä oon ollu taas reissupuppe. 

Tällä kertaa me mentiin Vaasaan, se on aika kaukana meidän kotoo. Me mentiin junalla, ja bussilla ja kaikella mahdollisella. Mä herätin ihastusta kanssamatkustajissa jo reissun alusta asti. Yritin pitää korvat mahdollisimman töröllä että olisin komee.

Me käytiin visiitillä taidegraafikoiden pajalla, ja sit kans yhden taiteilijan luona. Mä en tiedä mitä ne grafiikat oikein on, mutta niitä ei saanut maistella, mä nimittäin yritin sitäkin.

Sit mä käväsin biitsillä, ja tottakai kävin myös kastautumassa. Ihan uimaan mä en uskaltanut. Tänne oli kaadettu sitä samaa suolaa kuin muuallekin, vesi maistui pahalle.

Ehkä hauskinta oli silti minigolf, mäkin osallistuin. Mä vaanin radan sivussa, ja sit kun se pieni pallo lähti liikkeelle, syöksyin radan yli ja yritin kaappasin sen suuhuni. Ne porukat pelas kyllä eri säännöillä kun minä, sillä ne yritti väittää ettei palloa saa syödä ja sitoivat mut aitaan kiinni, moukat.

Sen lisäksi mä osallistuin myös mölkkyyn. Mun bravuuri muuvit oli syöksyä radan ohitse juuri sillä hetkellä kun puukapula alkaa lentää ilmassa. Lisäksi sain kaadettua monta kapulaa nurin syöksyjeni aikana. Pakkohan mun oli jotain yrittää, kun mä en saanu yhtään heittovuoroa koko pelin aikana.

Paluumatkalla mä vähän verkostoiduin toisiin kollegoihin. Ne oli kyllä aika eri näkösiä kun minä, ja ne matkusti toisiin paikkoihin. Mut enimmäkseen mä nukuin, on ollut nimittäin aika tapahtumarikas viikonloppu yhdelle pienelle pupelle.

On the road again...

Mä on taas reissannut jonkinverran, puppekassissa tottakai.

Me ollaan menty bussilla, junalla ja ratikalla, kun sitä mersua ei ole vieläkään näkynyt. Mä hengasin siinä rennosti toinen jalka ulkona ja otin hajuja. Lisäksi mä ajelin ostoskärryissä, se oli kyl vähän pelottavaa koska mun kämppis tykkää kovista vauhdeista. Mut mä näin paikkoja joissa ei jotkut pupet oo koskaan käyny. Tää on VIP puppekassi.