Mut on on hylätty.
Mun kämppis lähti ranskaan, ja dumppas mut hoitoon. Katala teko.
Mut kipattiin autoon ja kuljetettiin kauas pois kotoa. Mä oon järkyttynyt ja epäuskoinen. Mä oon maailman surkein puppe. Olen istunut hoitopaikan eteisessä ja tuijottanut oven kahvaa ja odottanut mun kämppistä, mut sitä ei oo näkyny.
Tääl missä mä nyt oon, on neljä isoa valkoista. Mä en tiedä mitä ne on, mut mä oon
aika varma ettei ne oo ranskanpuppeja. Mun täytyy koko ajan olla vähän varuillaan, ettei ne
syö mua, ne vaikuttaa aika nälkäisiltä.
No on mul välil ollut ihan kivaakin, mä oon painunut niiden isojen valkoisten kanssa.
Mä oon näyttänyt, että pienikin puppe voi olla rohkee. Mä oon dynamiittipakkaus, vaikka oonkin pieni.
Mut tää on ollu kyllä rankkaa, kun pitää olla hereillä niin paljon ja painia.
Sen lisäksi mä oon seurannut mun setämiestä koko ajan, mä oon odottanut että se johdattais mut takaisin mun vanhaan kotiin mun kämppiksen luo.
Mulla on ikävä sitä.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kämppis bloggaa: Moona pääsi jo kotiin, ja nukuttuaan pari päivää lähes yhteen putkeen, rupsu on taas hyvässä ruumiin ja hengen voimissa. Mutta selvästi rankka reissu pupelle, joka ei ole kovin tottunut vastaaviin jaksoihin hoidossa ja pois kotoa. Ilmeisesti stressistä johtuen, Moonalle kehittyi aika pahan näköisiä hot spotteja niskaan, ja iho oli aivan auki. Niskakarvat piti ajaa pois, jotta tuo alue ylipäänsä edes kuivuisi ja lähtisi paranemeaan. Lisäksi hoitokuuriin kuului tassutulehduksen hoito, joka jo hieman oireili kesän alussa. Mutta nyt tätä kirjoittaessa, molemmat vaivat ovat parantuneet ja Moona on pirteä oma itsensä :)
