Pentusimulaatio

Moona on viime päivät simuloinut odotusaikaa, pentujen saantia ja pennunhoitoa, on siis valeraskaus päällä, - ja isolla vaihteella. 

Miten se on ilmentynyt? Pesiä rakennettiin mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, ja koko ajan. Sukkalaatikko, kenkälaatikko, sänkyvaatteet, sohvatyynyt, likapyykkikori, kaikki matot ja kaikki mistä pienellä ja vähän suuremmallakin muokkauksella voi pesän saada, kuten sanomalehdet ovat kokeneet muodonmuutoksen ja muuttuneet pesiksi. Tämä kaikki on tehty uurastusta ja aikaa säästämättä, kotona ja kylässä. 

Tuleva äiti valmistautuu pennun tulememiseen.

Sitten alkoi poltot. Tuo 'esikoistaan odottava' rupsu läähätti ja kiemurteli pesässä, ja oli todella kipeän ja stressaantuneen tuntuinen. Juuri ennen kuin olimme menossa päivystykseen, syntyi 'pentu'. Hämmentävää kyllä, pentu muistutti kovasti pehmomajavaa, ja oli kovin hiljainen.  Majavaa hoivattiin sohvatyynyihin myllätyssä pesässä, ja imetettiin seisomalla sen päällä sekä nuoltiin huolellisesti. Lenkiltä tultuamme Moona juoksi vielä valjaat päällä sohvalle katsomaan, että majavalla on kaikki varmasti kunnossa pesässään. Yöksi, se siirsi majavan hellästi sohvapesästä sänkypesään, ja aamulla sama toisinpäin. Mikäli se oli hukassa, uikutettiin huolissaan.

Majava on syntymäisillään.

Majava on syntynyt. Tuore äiti pitää sen puhtaana, ja puolustaa sitä, varsinkin televisiossa esiintyviltä koirilta ja karhuilta.

Vaikka tätä äitipuuhailua oli mielenkiintoista ja välillä huvittavaakin seurata, pienen googlailun jälkeen selvisi, että oireet helpottavat mikäli poikaset siirtää huomaamattomasti sivuun. Majavasti pitäisi siis luopua.

Sitten, oikeassa seurassa, oikeaan aikaan, syntyi idea. Majava lähtisi pitkälle matkalle. Mutta minne? Sitä en vielä paljasta, mutta kun seuraavan kerran sen näette, saatatte yllättyä...  :)

Päivärutiinit

Kämppis bloggaa:

Kämppis on joutunut tekemään viime päivät etänä töitä kodin keittiöstä käsin. Samalla olen ollut aitiopaikalla seuraamassa, mitä tuo rupsu oikein päivisin puuhaakaan. Pääosin ei ole ollut mitään raportoitavaa, sillä isoimma  osan päivästä Moona viettää sikeästi untenmailla. Useampana päivänä seuraamalla olen silti huomannut, että tuo sama ohjelmakaava toistuu joka päivä, ja lähestulkoon samoina kellonlyöminä. 

Päivän jännittävä tapahtumainkulku:

08:00 Syötyään ja ulkoiltuaan; koisausta sohvalla, tyynyjen seassa sykkyrällä. Pärinää.

11:00 Venyttelyä ja joogaa, lepoa olohuoneen pörrömatolla.

11:45 Takaisin sohvalle. Takaisin nukkumaan.

12:00 Tepastelua ympäri kämppää. 'Tsekkaa huudit'. Liikuttelee palloa, muttei viitsi/jaksa leikkiä. 

12:30 Istuu ikkunan edessä ja katsoo parvekkeelle.

12:45 Käy makuuhuoneessa, kuopsuttaa päiväpeiton mykkyrälle, potkii tyynyt lattialle. Pari haukahdusta.

13:45 Takaisin sohvalle nukkumaan.

15:00 Sitten onkin jo aika mennä eteisen matolle nukkumaan, valmiina tervetulo-asemiin.

17:00 Päiväohjelma päättyy.

Saksalaisella täsmällisyydellä toteutettu päiväohjelma päättyy, ja seuraa ohjattua liikuntaa ulkona, lounas, leikkimistä nallella ja pallolla, sekä nokkaunet sohvalla ja tyhjennytarkoituksessa tehty ulkoilukierros, ennen yöunille painumista. 

Tämä hyvin lepo-painotteinen päiväohjelma takaa, että jaksaa yöllä toteuttaa hyvin leväänneenä omia projekteja, kuten kaivaa käsilaukusta kyniä, henkilökortteja tai bussikortteja, ja nautinnollisesti pureskella niitä pieniin paloihin karvamatolle, ilman että kukaan ikävästi keskeyttää.

koiranäyttelyssä

Voi pojat. 

Miten mä taas päädyin tänne. Mä oon koiranäyttelyssä! Mun kämppis joutui jotenkin vapaaehtoistyöntekijäksi tänne, ja mä hengaan mukana. Tää toiminta täällä on niin hämmentävää. Mua huolestuttaa nämä eläinkohtalot.  Mä oon nähnyt kun koiria työnnellään kärryissä ja lastenrattaissa, niitä puunataan ja niiden turkki on kääritty johonkin papiljotteihin. Olen miettinyt onko se vaan tekosyy päästä juomaan skumppaa ja syömään kakkua teltassa, vai saako tästä oikeesti jotain kiksejä? 

Lisäksi tämä taitaa olla sellainen senssipaikka. Sain treffikutsuja toisten ranskisten kämppiksiltä. Mut mä luulen, et mä oon toistaiseks aivan liian nuori vakiintumaan. Mä haluun nauttii vielä mun nuoruudesta.

Tässä visuaalista dokumentaatiota kyseisestä tapahtumasta. Ilmeisesti komein puppe saa tuollaisen ruusuke-härpäkkeen. Tässä autossa on matkustanut joku todella komee puppe härpäkkeiden määrästä päätellen. Toisessa kuvassa olevien puppejen kasvot on tehty tunnistamattomiksi sen varalta, jos ne joskus onnistuu pakenemaan kärryistä ja aloittamaan uuden elämän, jossain todella kaukana näyttelystä.

Snrphf. 

Mon Dieu.