Moi Kämppis! Aivan ihastuttava tämä blogi, lempparini :)
Mietin vaan sellaista, että mistä kennelistä Moona on? Vai onko paperiton? Omaa ranskistani etsin ja rekisteröityä pentua tuntuu olevan niin vaikea löytää.. Ihania pentuja on pilvin pimein, mutta jonot ovat huimat tai pennut sijaitsevat toisella puolella suomea. Haluaisin kuulla omia mielipiteitäsi aiheesta :)
Moi vaan! Kiva jos blogi viihdyttää!:D Moona ei ole mistään kennelistä, vaan eräästä perheenstä Tallinnan läheltä. Monskun isä on rekistöröity köriläs, mutta äiskä 'maatiais' ranskis. Niinpä passi löytyy mutta rekisteriä ei ole.
Aihe on todella kiistelty, mutta oma käytännön kokemukseni on se, ettei rekisteröinnillä ole kauheasti sen kanssa tekemistä millaisen lemmikin saa, ellei sitten ole kiinnostunut virallisesta näyttelytoiminnasta. Itse kävin ennen ostopäätöstä katsomassa millaisessa perheessä pennut kasvavat, millainen oli kasvatusperhe ja äiti. Iskästä näin valokuvia.
Saatan hieman nyt sohaista kepillä tulta, mutta olen tavannut ihmisiä jotka ovat hankkineet hienon ja virallisen kennelikoiran ja ovat pahoitelleet että ovat saaneet aika sairaan koiran, mitä tulee allergioihin ja perinnöllisiin sairauksiin. Oma pepputuntumani on, että edellä mainitut vaivat _saattaisivat_ olla vaiva etenkin kenneleissä, joissa pentujen vanhemmat ovat liian läheisiä geneettisesti. Mutta tää voi olla ihan sattumaankin, en ole perinnöllisyystutkija. Ja terveitä rekattuja koiria on varmasti paljon! :) Mutta ainakin oma rekkaamaton peppueläimeni on ollut hyvä kokemus. Mitään allergista/perinnöllistä ei vielä nyt ainakaan kolmen vuoden iässä ole. Päällimmäisin syy tähän oli se, etten opiskelijana olisi millään pystynyt maksamaan rekattua pentua. Toiseksi hienot sukujuuret eivät merkanneet mitään, ainoastaan vanhempien hyvä luonne ja terveys. Mutta kehoitan kuitenkin selvittämään kunnolla mistä pentu tulee, kysyä vanhemmista, nähdä ainakin äiti, mielellään isäkin, ja muut pennut. Hyvistä suteista kasvattajaan on varmasti myöhemminkin hyötyä. Mun omaan päätökseen vaikutti paljon myös sekin, miten tärkeitä perheen koirat oli kasvattajalle. Toivottavasti löydät juuri sulle sopivan pennun jos olet omaa etsimässä :) Jos pentu löytyy jostain kaukaa, voihan sen ottaa vaikka pienenä maakuntamatkailuna, jos tuntuu että muuten on palikat kohdallaan :) Onnea oman rupsuttimen etsintään!
meidänkin ranskins on virosta tullut tänne ja silläkin on passi muttei oo rekisteröity ja aivan mahtava ja ihana puppe sekin on :) ei ole ollut mitään ongelmia eikä sairauksia nyt 2 vuoden ikään mennessä :)
Tulosta tuotti onnen toivotuksesi, nyt on oma ruttu vierellä pärisemässä! <3 :) Haluaisin kysyä puppelaukustasi, haluaisin itse totuttaa ruttuni kulkemaan laukussa ja lopulta pyörän kyydissä, itse pyöräilen paljon. Kuinka sait Moonan totutettua laukussa kulkemiseen sekä pyöräilemiseen? En kuitenkaan haluaisi vaan lykätä vauvaa laukkuun ja pistää menoksi, ettei toinen traumatisoidu. Kiitos vastauksistasi! :)
Hienoa, onneksi olkoon! Hauskaa yhteistä taivalta :)
Moona hoksasi ihan itse, että puppelaukussa on kivaa ja turvallista. Kuljettiin kaikenlaisissa jännissä paikoissa, kuten ratikoissa, junissa, busseissa ja kauppakeskuksissa, ja se huomasi, että laukusta käsin on turvallisempaa tarkkailla suurta maailmaa, ja näkee paremmin. Yritä thdä kopasta turvallinen pesä :) Minä vuorasin sen pienellä karvalla, ja superloni-vuori takasi sen, että laukku ei mennyt lyttyyn vaan pysyi soikean muotoisena.
Pyörässä kuljetin Moonaa ensin edessä olevassa kiinteässä korissa kun Moona oli pieni (vuorasin sen viltillä), ja kun Moona kasvoi siihen liian isoksi, tilasin netistä koirankuljetuskopan tarakan taakse. Alkuun mentiin pyörää taluttaen, ja siitä reissu reissulta pidempiä matkoja, sitten jo ajaen ja pian jo tosi kovaa. Neuvoni ehkä olis, että aluks vaan tutustuta koira siihen ajatukseen ja sitten pikkuhiljaa kovemmin. Muista aina kuitenkin sitoa koira valjaistaan, mielellään sekä taakse ja eteen/vasemmalla ja oikealle, sillä koirat voivat olla aikamoisia houdineja :) Kesäisin kun on kuuma, olen koirankopan pohjalle, viltin alle laittanut kylmäkalleja, sillä musta koirankoppa on tosi kuuma.
Moi Kämppis! Aivan ihastuttava tämä blogi, lempparini :)
VastaaPoistaMietin vaan sellaista, että mistä kennelistä Moona on? Vai onko paperiton? Omaa ranskistani etsin ja rekisteröityä pentua tuntuu olevan niin vaikea löytää.. Ihania pentuja on pilvin pimein, mutta jonot ovat huimat tai pennut sijaitsevat toisella puolella suomea. Haluaisin kuulla omia mielipiteitäsi aiheesta :)
Moonalle pusuja!
Moi vaan!
VastaaPoistaKiva jos blogi viihdyttää!:D Moona ei ole mistään kennelistä, vaan eräästä perheenstä Tallinnan läheltä. Monskun isä on rekistöröity köriläs, mutta äiskä 'maatiais' ranskis. Niinpä passi löytyy mutta rekisteriä ei ole.
Aihe on todella kiistelty, mutta oma käytännön kokemukseni on se, ettei rekisteröinnillä ole kauheasti sen kanssa tekemistä millaisen lemmikin saa, ellei sitten ole kiinnostunut virallisesta näyttelytoiminnasta. Itse kävin ennen ostopäätöstä katsomassa millaisessa perheessä pennut kasvavat, millainen oli kasvatusperhe ja äiti. Iskästä näin valokuvia.
Saatan hieman nyt sohaista kepillä tulta, mutta olen tavannut ihmisiä jotka ovat hankkineet hienon ja virallisen kennelikoiran ja ovat pahoitelleet että ovat saaneet aika sairaan koiran, mitä tulee allergioihin ja perinnöllisiin sairauksiin. Oma pepputuntumani on, että edellä mainitut vaivat _saattaisivat_ olla vaiva etenkin kenneleissä, joissa pentujen vanhemmat ovat liian läheisiä geneettisesti. Mutta tää voi olla ihan sattumaankin, en ole perinnöllisyystutkija. Ja terveitä rekattuja koiria on varmasti paljon! :) Mutta ainakin oma rekkaamaton peppueläimeni on ollut hyvä kokemus. Mitään allergista/perinnöllistä ei vielä nyt ainakaan kolmen vuoden iässä ole.
Päällimmäisin syy tähän oli se, etten opiskelijana olisi millään pystynyt maksamaan rekattua pentua. Toiseksi hienot sukujuuret eivät merkanneet mitään, ainoastaan vanhempien hyvä luonne ja terveys. Mutta kehoitan kuitenkin selvittämään kunnolla mistä pentu tulee, kysyä vanhemmista, nähdä ainakin äiti, mielellään isäkin, ja muut pennut. Hyvistä suteista kasvattajaan on varmasti myöhemminkin hyötyä. Mun omaan päätökseen vaikutti paljon myös sekin, miten tärkeitä perheen koirat oli kasvattajalle.
Toivottavasti löydät juuri sulle sopivan pennun jos olet omaa etsimässä :) Jos pentu löytyy jostain kaukaa, voihan sen ottaa vaikka pienenä maakuntamatkailuna, jos tuntuu että muuten on palikat kohdallaan :) Onnea oman rupsuttimen etsintään!
meidänkin ranskins on virosta tullut tänne ja silläkin on passi muttei oo rekisteröity ja aivan mahtava ja ihana puppe sekin on :) ei ole ollut mitään ongelmia eikä sairauksia nyt 2 vuoden ikään mennessä :)
VastaaPoistaMoi!
VastaaPoistaHauska kuulla että on muitakin, jotka ovat saaneet samalla tavalla oman ranskiksen. Toivon teidän rupsuttimelle pitkää ikää ja terveyttä :)
kiitoksia ja samoin teille :)
VastaaPoistaTulosta tuotti onnen toivotuksesi, nyt on oma ruttu vierellä pärisemässä! <3 :) Haluaisin kysyä puppelaukustasi, haluaisin itse totuttaa ruttuni kulkemaan laukussa ja lopulta pyörän kyydissä, itse pyöräilen paljon. Kuinka sait Moonan totutettua laukussa kulkemiseen sekä pyöräilemiseen? En kuitenkaan haluaisi vaan lykätä vauvaa laukkuun ja pistää menoksi, ettei toinen traumatisoidu. Kiitos vastauksistasi! :)
VastaaPoistaHienoa, onneksi olkoon! Hauskaa yhteistä taivalta :)
VastaaPoistaMoona hoksasi ihan itse, että puppelaukussa on kivaa ja turvallista. Kuljettiin kaikenlaisissa jännissä paikoissa, kuten ratikoissa, junissa, busseissa ja kauppakeskuksissa, ja se huomasi, että laukusta käsin on turvallisempaa tarkkailla suurta maailmaa, ja näkee paremmin. Yritä thdä kopasta turvallinen pesä :) Minä vuorasin sen pienellä karvalla, ja superloni-vuori takasi sen, että laukku ei mennyt lyttyyn vaan pysyi soikean muotoisena.
Pyörässä kuljetin Moonaa ensin edessä olevassa kiinteässä korissa kun Moona oli pieni (vuorasin sen viltillä), ja kun Moona kasvoi siihen liian isoksi, tilasin netistä koirankuljetuskopan tarakan taakse. Alkuun mentiin pyörää taluttaen, ja siitä reissu reissulta pidempiä matkoja, sitten jo ajaen ja pian jo tosi kovaa. Neuvoni ehkä olis, että aluks vaan tutustuta koira siihen ajatukseen ja sitten pikkuhiljaa kovemmin. Muista aina kuitenkin sitoa koira valjaistaan, mielellään sekä taakse ja eteen/vasemmalla ja oikealle, sillä koirat voivat olla aikamoisia houdineja :) Kesäisin kun on kuuma, olen koirankopan pohjalle, viltin alle laittanut kylmäkalleja, sillä musta koirankoppa on tosi kuuma.
Hyviä reissuja teille! :D