TV:n ääressä.

Hola Amigos!

Nyt kun tässä just alko mainokset, ehdin kertoo vähän mun lemppari-tv-ohjelmista. Tykkään kaikenlaisist audiovisuaalisista matskuist, missä on eläimiä, koiria, tai ovikello. Koirat aistin telkkarista mun maagisilla vaistoillani, vaikka olisin pelaamassa palloa toisessa huoneessa. Mä diggaan Cesar Milanii ja muita ohjelmii missä on koiria. Myös Avara luonto on meikän mieleen. Kotikatu ja salkkarit on hyvii, kun niissä soi se ovikello. Silloin juoksen meidän eteiseen vahtimaan, ihan kaiken varalta.

Sit sen lisäks mun kämppis näyttää mulle koiravideoita youtubesta. Se saa mut aina vähän hämilleen. Ne kuuluu kyl hyvin, mut niit koirii ei näy missään.  Eikä haise. Todella outoo.

...Mikäs, mikäs siellä ui...Manaatti?

Nyt on pakko lopettaa, mainokset loppu. Palataan paremmalla ajalla.

4 vee!

Hyvä blogini lukijat, kära vänner.

On aika virallisen syntymäpäivätervehdyksen.

Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, syödyistä xylitolipastilleista, kohtutulehduksista, furungulooseista ja kaahailevista autoista huolimatta, mennä porskutan edelleen, ja nyt jo neljättä vuotta! Siis neljä kokonaista vuotta, voitteko kuvitella. Mun kämppis ainakaan ei, sen verta se on sydän syrjällään seurannut mun toilailuja ja huonoo tuurii. Oon tullut jo ihan pupen ikään, ja saavuttanut zeniläistä kypsää rauhallisuutta, vaikka kyllä musta vielä ruutia löytyy, mikäli telkkarissa vilahtaa koira tai pimeässä metsässä on jotain epäilyttävää, tai jos näen rollaattorilla menevän mummon. Voi vitsi ne rollaattorit on epäilyttäviä, ja mummot ja se kombo.

Tässä vielä toinen virallinen valokuvatervehdys, kun mä oon komee myös sivusta. Mä sain vähän blingblingii mun pantaan.

Tässä vähän herpaannuin, aloin jo miettimään saanko palkinnoksia poseerauksesta kuivattua kanankaulaa vai dentasticksejä.

Taikasienipuppe

Jos en olisikaan Ranskanrupsu, vaan Taikasieni, mäyttäisin tältä.