Pentusimulaatio

Moona on viime päivät simuloinut odotusaikaa, pentujen saantia ja pennunhoitoa, on siis valeraskaus päällä, - ja isolla vaihteella. 

Miten se on ilmentynyt? Pesiä rakennettiin mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, ja koko ajan. Sukkalaatikko, kenkälaatikko, sänkyvaatteet, sohvatyynyt, likapyykkikori, kaikki matot ja kaikki mistä pienellä ja vähän suuremmallakin muokkauksella voi pesän saada, kuten sanomalehdet ovat kokeneet muodonmuutoksen ja muuttuneet pesiksi. Tämä kaikki on tehty uurastusta ja aikaa säästämättä, kotona ja kylässä. 

Tuleva äiti valmistautuu pennun tulememiseen.

Sitten alkoi poltot. Tuo 'esikoistaan odottava' rupsu läähätti ja kiemurteli pesässä, ja oli todella kipeän ja stressaantuneen tuntuinen. Juuri ennen kuin olimme menossa päivystykseen, syntyi 'pentu'. Hämmentävää kyllä, pentu muistutti kovasti pehmomajavaa, ja oli kovin hiljainen.  Majavaa hoivattiin sohvatyynyihin myllätyssä pesässä, ja imetettiin seisomalla sen päällä sekä nuoltiin huolellisesti. Lenkiltä tultuamme Moona juoksi vielä valjaat päällä sohvalle katsomaan, että majavalla on kaikki varmasti kunnossa pesässään. Yöksi, se siirsi majavan hellästi sohvapesästä sänkypesään, ja aamulla sama toisinpäin. Mikäli se oli hukassa, uikutettiin huolissaan.

Majava on syntymäisillään.

Majava on syntynyt. Tuore äiti pitää sen puhtaana, ja puolustaa sitä, varsinkin televisiossa esiintyviltä koirilta ja karhuilta.

Vaikka tätä äitipuuhailua oli mielenkiintoista ja välillä huvittavaakin seurata, pienen googlailun jälkeen selvisi, että oireet helpottavat mikäli poikaset siirtää huomaamattomasti sivuun. Majavasti pitäisi siis luopua.

Sitten, oikeassa seurassa, oikeaan aikaan, syntyi idea. Majava lähtisi pitkälle matkalle. Mutta minne? Sitä en vielä paljasta, mutta kun seuraavan kerran sen näette, saatatte yllättyä...  :)