maakrapu merihädässä

 

Mä jouduin taas siihen veneeseen. 

Ja se oli ihan yhtä kuuma ja keinuva kun viimeksikin. Eikä vieläkään mitään virikkeitä. Yritin näyttää mahdollisimman pitkästyneeltä, että tajuisivat että tää ei oo mun juttu. Mä en edelleenkään ole laivakoira.

Ikuisuudelta tuntuvan ajan päästä me päästiin perille! Nuuskusin läpi kaikki paikat, ja tuhahdin vaarallisen kuuloisesti saaren uusille tulijoille, jotka ankkuroi meidän viereen. Seniorit tajusivat pysyä veneessä, eivätkä tulleet meidän grillinuotiolle.

Tarkistin saaren kaikki lätäköt, ja niitä oli paljon. Niissä vesi oli ihanan seissyttä ja likaista. Mitä kurppaisempaa vettä, sen parempi. Lisäksi niissä ui pieniä mutta vikkeliä nuijapäitä, sammakonpoikasia. Me ranskalaiset tykätään niistä keitoissa. Tää keitto oli hyvää, ja sopivan lämmintä, ja kivasti levää.

 

Gurph! Joku on kaatanut tänne suolaa?!

Olen Norholmenin kovin puppe! Kavahtakaa, nuijapäät! Snuphrp!

Illalla:
Voi pojat. Tää reissu oli tosi rankka. Mun pitää lepää ainakin viikko kunhan joskus päästään kotiin. Mulla on kuuma, eikä tässä auton prutkussa ole ilmastointia. Lisää jäitä tänne mahan alle!

Puppe gears

Mä sain uudet valjaat, ja tällä kertaa nää on aika tyylikkäät ja hyvät päällä. Nää istuu niin kuin nakutettu! Sitäpaitsi ne yhdet mitkä mulla on, taitaa olla kissanvaljaat.

Näihin sai valita mukaan sellaisen heijastintarran missä oli sanoja, vaihtoehtoja oli vaikka mitä! Mun mielestä tää mikä valittiin kuvasi eniten mua. Paitsi että se olis voinu olla vielä superlatiivisempi. Tässä mä olen näyttäytymässä kahvilan terassilla.

Vesieläin

Mä olen näin kevään kynnyksellä alkanut kartoittaa lähialueiden virkistysmahdollisuuksia.

Mahdollisuuksien mukaan olen ihan omakohtaisesti testannut niitä kahlaten niitä läpi ja juomalla vettä. Olen analysoinut niiden veden laatua, pohjan happipitoisuutta, leväesiintymiä, sekä virtauksen voimakkuutta ja veden väriä. - No ei vaiskaan! Olen vaan  tsekkaillu kuinka syviä ne ovat, ettei käy niin kuin viime kesänä rannalla...no, onneks mun kämppis nosti mut silloin valjaista vedenpinnan yläpuolelle.  Ja sit mä hyppäsin Porvoossa sellaiseen suihkulähteeseen, ja sekin oli liian syvä mulle. No, nykyään mä oon vähän varovaisempi.

Suurta hupia nää ojanpenkat on myös siksi, että saa hyviä savi-mineraalihoitoja tassuille. Ikävää se, että näiden ojanpenkkaseikkailujen jälkeen mä joudun suihkuun. Mä vihaan suihkua.

Tää oli liian syvä, tänne ei ranskanpuppekaan uskalla, vaikka rohkee oonkin.

Enks mä näytäkin eteeriseltä toukokuisessa auringonlaskussa?

Poseerausta

Mä poseerasin sen kunniaks et ostettiin uus objektiivi. Vaik jos multa kysytään, sillä rahalla olis saanu aika ruton paljon kuivattuja kanankauloja. Tai siis voihan objektiiviakin pureskella, jos se jää hollille muttei se maistu läheskään yhtä hyvältä.

Mä päätin poseerata coolisti. Valitsin melikuvakseni italialaisen mafioson bulldogin. Tässä kohtaa Mafiapomo sanoo 'Kill him, boys'. Ja sit mä tuijotan uhria kylmästi ja tuhahdan sikarinhämyisessä takahuoneessa. Mun mielestä mä sisäistin mun roolin aika hyvin.

Tästä kuvasta näkee hyvin, miten mä keskityin mun rooliin. Mun korvakaan ei värähdä. Mulle sopii vahvat, luonneroolit.

No sit mä vähän herpaannuin. Ehkä se johtu niistä kanankauloista.

On the road

 Me käytiin katsoo match showta, siel oli jotain koirii ja ne meni sellasta agilityrataa...mut beuf...ei se ole mun juttu. Ihan käsittämätöntä toimintaa.

Ne oli ihan puolivillejä otuksia...ja kamalan äänekkäitä. Siel ei ollu hyvät feng suit. Sitäpaitsi se halli oli huonosti lämmitetty, mua paleli.

Ja ne koirat totteli ohjaajiaan kuin ne olis jotain lampaita... - eiks niillä ole omaa tahtoa?

...Onneks mä oon ranskanbulldoggi, mun ei tarvi.