Täsä mää oon, rautakaupassa. Tultiin hakee kakkosnelosta ja kilo nauloja.
..No ei vaiskaan. Mun kämppikselle iski sisustuskärpänen, eli tarina päättyy siihen että mä istua jökötän näissä rautakaupan kärryissä ja ihmiset katsoo ja hihittää. Siis ENSINKIN täytyy mainita, että sitä lämmitettyä mersua ei ole vieläkään hankittu. TOISEKSI Karu totuus on se, että että päädyin istumaan näihin näyttelykärryihin, koska tultiin tänne bussilla, eikä kämppis uskaltanut jättää mua tuulikaappiin. Mon dieu, niin rahvaanomaista. Reissun päätteeksi pit vielä kestää kun kassaneidillä suli aivot ja se alkoi leperrellä ja jokeltaa miten suloinen puppe. Whoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitti kommenteista!
Mä luen tän, kunhan herään päikkäreiltä.