Poseerausta, pitkästä aikaa


Sallin itsestäni otettavan kuvia hetken.

Yritin näyttää viattomalle söpöläiselle, tai eihän mun tarvi ees yrittää, sehän mä oon.


Enkös katsokin viattomasti? 

Minua katsomalla melkein unohtuu, että pureksin tällä viikolla sen juhlakorkokengän koron, kylässä lasten legoja,  yöllä repun klipsin ja lyijytäytekynän, sekä napsin viime viikolla sen xylitoli-rasian, mikä koitui kämppikselle niin kalliiksi, ettei kanankauloja taideta hankkia hetkeen. 


Okei. Nyt riittää jo hempeily. 

Saanko jo herkkuja, ja voinko jo röyhtäistä? Peppuakin kutittaa niin, että voisin hinkkailla sitä hetken sohvaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitti kommenteista!

Mä luen tän, kunhan herään päikkäreiltä.