Joskus viikonloppuisin meidän olohuoneen sohvalle ilmestyy sellainen kahiseva harmaa mätäs. Se laitetaan levälleen ja sitä kahisutetaan ja käännellään ja juodaan jotain ruskeaa.
Se on vähän turhauttavaa, koska sillon kukaan ei keskity muhun! Ja mä oon koko viikon kerännyt voimia, että jaksan viikonloppuisin seurustella oikein kunnon intensiteetillä aamusta iltaan. Oonhan mä sentään seurakoira. Mä seurustelen. Yleensä riittää että mä meen istumaan sen kahinamättään päälle, eikä mun tarvi ryhtyä isompiin toimenpiteisiin. Joskus mun täytyy rutata sitä vähän enemmän ja maistella sitä ennenkuin uskovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitti kommenteista!
Mä luen tän, kunhan herään päikkäreiltä.