Välillä lenkillä me törmätään poikiin, ne on tässä kulmilla hoidossa toisinaan. Kun me tavataan, me juostaan jonossa ihan simona. Yleensä pojat väsyy ensin, mä oon aika hyvä juoksee kun oon harjotellu koirapuistossa whipettien sun muiden pitkäjalkaisten eliöiden kanssa.
Mut tällä kertaa pojat ei innostuneetkaan juoksemaan. Ne oli vaan kiinnostuneet pallosta!
Mä en tajuu! Poojaaat! - Mä oon tässä! Mikä tossa pallossa on niin kiehtovaa?
No, sitten lopulta ne innostuivat leikkimäänkin, kun pallo otettiin niiltä pois. Me juostiin jonossa lätäköstä toiseen, vaanittiin, ja puskettiin toisiamme, hörskyteltiin ja rupsuteltiin, varmaan yli tunnin putkeen. Ja siellä lilluojassa tuli ihanan likaiseksi. Ihan huippua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitti kommenteista!
Mä luen tän, kunhan herään päikkäreiltä.