Huh Hellettä

Noniin. Katsokaa ja naurakaa taas.

Mun kämppis osti viilennusliivin, ja näytän ihan possulta joka on tullut Oz- planeetalta ja laskeutunut aluksesta, päällään folioliivi. Tää ei oo yhtään staili. Enkä edes ole Oz- planeetalta laskeutunut porsas. Myönnetään, onhan täällä kuuma, mutta eiks se kämppis vois vaan viuhkalla tuulettaa mua, ja tarjoilla kanaliemenmakuisia jääpaloja?!

Kodinturvajoukot

Kämppis bloggaa:

Facebookin ranskis-ryhmään postattiin jokin aika sitten hauska  Kodinturvajoukot- kyltti, jossa oli vahtikoirana tomera ranskis. Se oli hauska, paitsi jokin ei täsmännyt... Mietin hetken mikä se oli. Sitten kuvittelin Rupsun tuohon plakaattiin, ja näin mielessäni miten rupsu poseraa siinä happamana ja muljauttaa silmää kohtalokkaasti, tyyliin kaikkea sitä pitääkin...Kauaks mun viel täytyy?

Siitä se ajatus sitten lähti.

French summer

Se on kesä nyt!

Mä oon ollut niin kiireinen puppe, etten oo ehtinyt bloggaan. 

Kesä on tullut, ja kesäpuuhat.

Mä oon ollu festaripuppe, ja käyny kuntelee musaa puistossa. 

Mä oon saanut makkaraviipaleita juhlakansalta, kun olen mennyt lähelle istumaan, ja tuijottanut intensiivisesti. 

Se toimii aina. Sain jopa yksittäispakattuja chorizo- makkaroita. Kämppistä vähän jo hävetti, mut mun mielestä ei oo ollenkaan väärin, että kun mua on siunattu näillä komeillä avuilla; suurilla korvilla ja dramaattisen anovalla katseella,  niin niitä pitää myös käyttää.

Sit mä oon pyöräilly; mun pyöräilykausi alkoi. 

Mä oon matkustanut mun omassa takapaksissa, pitänyt silmiä kiinni ja haistellut maailman tuulia. Mä tykkään tästä, sitä paitsi tää viilentää ihanasti kesäkuumalla!

Mä laitan tästä vielä tän toisenkin kuvan; voitte ihailla mun komeeta profiilia. 

Toi kattoikkuna on tehty ihan kustomoidusti mua varten tohon takapaksiin.

Ja sit mä oon kahlannut! 

Kaikki ojat, lammikot ja lillukat - mä oon siellä! Mun kämppis sanoo, että ehkä mä en ookaan ranskanbulldoggi, vaan ranskanjokikahlaaja mun taipumuksista johtuen. On niin helpottavaa käydä viilentymässä vedessä kun on niin tuskaisan kuuma. Ja juoda siitä. Ja pissiä siihen. Useimmiten tässä järjestyksessä.

Ja sit mä oon ollut myyntipuppe. Mä toimin asiakkaidenohjauksessa kirpputoripäivänä. 

Ihmiset tuli moikkaamaan mua, ja sitten me myytiin niille tavaraa. Mä olin hyvä asiakasmagneetti.

Lisäks mä oon matkustanut! 

Mä oon mennyt junalla, bussilla ja ratikalla. Ja laivalla, kun käytiin Suomenlinnassa. 

Ranskisunta

Wappu

Moro! Vappupäivitystä luvassa.

Sain vapun kunniaksi sellaisen varren. Parasta siinä oli, että se oli muovia; rakastan muovia.

Siinä heilui myös toisessa päässä sellainen epämääräinen härpäke... se vähän haittasi nautintoa. Eniveis, kivasti ajateltu, että sain tollaisen wappu-purulelun.

Mut sit Wappu jatkui. Mentiin Ullanlinnanmäelle, ja siellä oli parikymmentä tuhatta muutakin.

Aluksi nautin tunnelmasta, ja kävin kiertämässä kaikki nakkipaketit ja munkkilaatikot parinkymmenen metrin säteellä.

Mun kämppis kiinnitti muhun tollaisen pinkin pallon, että se näkee missä mä meen, samalla kun vainuan prinssinakkeja ja perunasalaattia pitkin Kaivopuistoa.

Mun kämppis puki mut MC Espoo -nahkatakkiin, ja se kiinnitti aika monen huomion. Ihmisiä tuli ottamaan valokuvia ja rapsuttamaan, ja antamaan prinssinakkeja.

Mä patsastelin komeena.

Mut se piknik vaan jatkui. Mua alko ahistamaan, sillä multa jäi ottamatta mun kuuden tunnin kauneusunet, piti olla hereillä koko ajan! Mulla meni koko loppuviikko kiriä univelka kiinni.

ActionRupsu!

Tässä on harjoittelupätkiä suurta elokuvarooliani varten, joka yhä odottaa tuloaan...

French Couture

En ole vielä raottanut vaatekaappini ovia teille, hyvät blogin seuraajat. Seuraa siis ihastuttavia ja kauhistuttavia vaatekappaleita. 

Mun kämppiksen äiti kutoi mulle tällaisen syys-vaatteen. Tässä on teemana Jacqueline Kennedy- kaula-aukko, sekä punamusta väri.

Tässä mun talvitakki. Mut tää on ihan tusinatavaraa, näitä voi ostaa kaikki kaupasta.  Kaula-aukkoa piti suurentaa, sillä mun ylvas komea pää ei olisi muuten mahtunut sisään.

Tässä on mun sadetakki. Kämppis ompeli Marimekon sen pirput parput- vahakankaasta. Tää on kyl vähän.... mä näytän ihan nelijalkaiselta mansikalta, joka lyllertää eteenpäin. 

Tässä on mun satiininauhalla päällystetyt valjaat. Ei nääs joka pupella oo.

Tämä on ihan kauhistuttava. Jos näet tämän kuvan, soita eläinsuojeluun!

Mun kämppis teki mulle Halloween-pileitä varten. Lepakonsiivet. - Lepakonsiivet! 

Sen mielestä tää oli ehkä parasta mitä mun päälle on laitettu, mut mun mielestä tässä on kyse vain pupen inhimillimisestä, tai siis tässä tapauksessa lepakoimisesta. 

Tässä on mun MC Espoo nahkatakki. Mä olen vähän hämmentynyt tästä, en tiedä mitä ajatella. Me oltas hyvä pari, jos sille mun isolle valkoiselle puppekaverille pukis pinkin tyllihameen, ja sit me mentäis kavereina vierekkäin ulkona.

Tässä mua huijattiin kuvaan herkkupalalla. Toiste en samaan halpaan mene!

Huippumalli haussa

Kämppis törmäsi hauskaan hakemukseen, jossa etsitään koiramallia. Moonahan on pakko ilmoittaa mukaan! Moonasta riitäisi pärinää ja tuhinaa niin moneen juttuun, piilevää potentiaalia vaikka mihin. Käykäähän äänestämässä rupsukkaa,-  tai jotain muuta suloista puppea catwalkille ;)

Äänestykseen

Talviulkoilua

Talvi on tuonut mukanaan lumet ja pakkaset... ja takin mikä on vapautta rajoittava ja inhottava, ja mitä pitää hinkata kaikkiin seiniin, mitä lenkillä tule vastaan, - vaikka ilman sitä palelisikin. Vastaantulijoista se on lievästi hupaisaa :)

Jotain hyvääkin!

Talvi tuo esiin paremmin myös nuuskuja, ja ja on helpompi imuroida muiden rupsujen hajumerkkejä ja tekstareita tienpenkoilta nenä valkoisena.

Isot valkoiset

Olimme kämppiksen kanssa taas yökylässä Isojen Valkoisten luona. Meno oli taas hurjaa. Me väännettiin Elsan, ison valkoisen kanssa koko viikonloppu. Mun Setämies sanoi, että me oltiin kuin Israel ja Gaza. Mä olin Gaza, ärsytin ja haastoin nahisteluun, vaikka tiesin, että saan joka kerralla turpaan, ja pahasti.

Anna se tänne, Iso Valkoinen!

Luovuta, valkoinen, luovuta! En peräänny.

Mitä se nyt tekee? Meidänhän piti nahistella.

Aaaaaaaa! Attack!!!

Apua, en saa henkeä! Iso Valkoinen tappaa!

Tästä saat! Ja tästä! Luovuta, valkoinen puppe!

Tästä kuvakulmasta näytän ihan mopsilta.
Kämppis kommentoi: Moonalla kesti yli vartti tasata henki tämän voimain koiton jälkeen.

Jahas, mutta sieltähän tule... Onko tämä Kotikatu? Mun lemppariohjelma.

Tehkää tilaa, tämä tyttö tulee sohvalle.

Kotona: Rankka viikonloppu vaati palautuksen.

Synttärit jotka unohtui, taas.

Mulla oli tässä taannoin suuri merkkipäivä, täytin pyöreät kaksi kokonaista vuotta. 

Mutta se unohdettiin, aivan kuin mun 1-vuotissynttäritkin. Oon kyl vähän pettynyt. Miten vaikeaa on muistaa vuoden tärkein päivä kerran vuodessa, kysyn vaan?

Jahas, tässäkö se kakku on...Miksi se on näin pieni?

 Ja miksi vain yksi pekonitikku, mähän täytän kaksi vee.

Snfff.... smetanaa, gourmet kanaa ja herkkuhippuja....No joo, tuoksuu ihan jees. 

Voisin kulauttaa kitusiin jos annat luvan pian. 

Ja onks pakko ottaa kuvii? Mulla ei oo yhtään fiiliksii poseerata nyt, kun just heräsin.

No kauanko pitää vielä poseerata? En jaksa enää odottaa. 

Ruoka näyttää kyl sen verran suttaavalta, että pitää muista pyyhkiä suuläpät huolellisesti sohvatyynyihin.

Majavan matka alkaa

Muistatteko vielä majavan?  Majava, jota Moona hoiti kuin ainokaistaan juoksujen jälkeen, imetti ja puhdisti, puolusti ja nukkui sen kanssa. Sitten Majava yllättäen katosi mystisesti, jälkiä jättämättä.

Nyt on jo pakko paljastaa että Majava on aloittanut maailmanympärysmatkan. Postikortti blogiin paljastaa, että Kairo matkan ensimmäinen pysäkki. Projekti alkoi illanistujaisten villinä ideana,- nyt se on täyttä totta. 

 Jatkoa seurannee siis ;) !

Giza, Kairo, Majava ja kamelipoliisit

Nilometer, Kairo

Egyptiläinen museo

Giza

Joyeux Noël!

Hyvää joulua blogin lukijoille!

Mun kämppis piirsi omin kätösin tällaisen joulukortin. Mutten ymmärrä mitä huumoria se repii ihan luonnollisista ja arkipäiväisitä biokaasuista. Koska tuleehan niitä muulloinkin kuin jouluna, ja muustakin kuin lanttulaatikosta, sitäpaitsi -  muualtakin kuin takakontista. 

Kaikenlisäksi hieman vulgaaria huumoria, mon dieu.

Blogi täyttää vuoden!

Paljon onnea blogi!

Blogi on ollut julkinen pian vuoden päivät, ja vuoden aikana kävijöitä on ollut hieman yli neljä tuhatta! Se on aika paljon, ainakin pienelle rupsulle, ja paljon enemmän mitä käppis osasi odottaa blogia käynnistellessään. 

Jos Moona olisi saanut makkaranpalan jokaisesta kävijästä, se tekisi huisin paljon makkaraa!

Poseerausta, pitkästä aikaa

Sallin itsestäni otettavan kuvia hetken.

Yritin näyttää viattomalle söpöläiselle, tai eihän mun tarvi ees yrittää, sehän mä oon.

Enkös katsokin viattomasti? 

Minua katsomalla melkein unohtuu, että pureksin tällä viikolla sen juhlakorkokengän koron, kylässä lasten legoja,  yöllä repun klipsin ja lyijytäytekynän, sekä napsin viime viikolla sen xylitoli-rasian, mikä koitui kämppikselle niin kalliiksi, ettei kanankauloja taideta hankkia hetkeen. 

Okei. Nyt riittää jo hempeily. 

Saanko jo herkkuja, ja voinko jo röyhtäistä? Peppuakin kutittaa niin, että voisin hinkkailla sitä hetken sohvaan.

Pastillirasia, joka koitui kalliiksi

Moona veteli vähän yli puolet pastilliaskista, eli n. 40grammaa 100% xylitolia.

Kämppis bloggaa: 

Moona löysi xylitol- pastillit ja söi ne.

Piilotettuna yöpöydän kirjojen taakse, mukamas varmaan paikkaan. Käytiin normaalisti tunnin lenkillä, ja leikittiin pallolla. Sitten löytyi revitty pahvinen Xylitol Dents paketti päiväpeiton rypyistä. Pastilleja ei löytynyt mistään, joten oli pakkoa uskoa, että loppusijoituspaikka on Moonan mahassa. Laskeskelin, että noin 40 grammaa xylitolia on pahimmassa tapauksessa kaikki rupsun mahassa. Moona ei vaikuttanut olevan ollenkaan moksistaan.

Soitto Viikon pieneläinpäivystykeen; ja pelko vahvistuu. Tuo määrä riittää vähintäänkin maksavaurioon, ellei myrkytykseen elopaino huomioonottaen. Lähdetään lähimpään päivystykseen, missä joudutaan odottamaan yli kaksi tuntia. Lopulta kun ollaan otilla, Moona saa piikin jotta oksennus alkaisi, mutta tuutista tulee kaikkea paitsi noita kirottuja pastilleja. Maksa-arvot ovat lievästi koholla, mutta se saattaa myös johtua juuri syödystä ruoasta, kun yritin  sekoittaa sokeria Moonan ruokaan.

Kun tultiin takaisin kotiin, kaikeksi onneksi löytyi pastillisia puklauskasoja pitkin karvamattoa... Se taisi olla Moonan onni. Muutaman päivän kulutta käydyssä maksakontrollissa selvisi, että maksa-arvot olivat laskeneet normaalille tasolle. Onneksi tästä selvittiin säikähdyksellä.

Otilla.

Moona bloggaa:

Aluks oli melko normi päivä, koisailin ja pökin vähän palloa...sitten sain vainun jostain ihanasta...se tuli makuuhuoneesta...kiipesin sängylle...haju tuli yöpöydältä...suuntasin sinne... näin vain kirjoja..sitten vähän kaivelin... ja kaivelin lisää... sitten näin sen rasian! Se tuoksui makeille marjoille! Tähtäsin rasiaan, kunnes se oli hampaissani... raatelin pakettia, kunnes kaikki nuo ihanat marjan makuiset pallerot vierivät pitkin sänkyä ja lattiiaa. Oli niin hauskaa etsiä  ja nuuskuttaa nuo kaikki vierivät pallerot kiinni. Ah, ihanan makuista.

Sitten...tuli huono olo. Kaikki nuo ihanan makuiset pallerot tulevat ulos...mikä sääli.

Kämppis tulee kotiin, ja lenkin ja leikkimisen jälkeen sille tulee joku outo paniikki. Sit me mennään johonkin autoon kiireellä, vähän jännää :) Sit mennään johonkin mestaan, missä oli muitakin koiria, tosi jännää :)

Me tavattiin sellasta tätiä, se anto herkku-pateeta. Ihanan makuista! Sit sen jälkeen tuli outo olo....kaikki tuli ulos, taas. Sit multa otettiin jotain verikokeita, mut meikäl on onneks korkee kipukynnys, nou hätä.

Olipa jännä ja kummallinen päivä! Saispa lisää noita hyviä, marjanmakuisia pastilleja.

Yöinstallaatio

Yks mun rakkaimmista harrastuksista, mitä mä en vielä ole jakanut teidän kanssanne, on yöaikaan tehtävät installaatiot. Niitä tehdään öisin, kun sillon sattuu olemaan kivasti aikaa, eikä kukaan tule ikävästi keskeyttämään kesken flown. Mä tykkään valvoo öisin, oon yöeläin.

Mun lempielementtejä on vessaharja ja bikinit, niitä mä käytän usein. Mä haen usein myös kenkiä eteisestä ja rahaan repun kaapista, - mä oon hyvä avaamaan kaapin ovia.  Mut se reppu on jo aika koluttu, mä oon jo pureksinut siitä irti kaikki muoviset osat, mitä voi vähänkin pureskella, ei ole enää mitään mitä pureskella. Lisäksi nahkainen vyö on ihana, mä olen järsinyt sitä sentti sentiltä, ja nyt se mahtuu kämppiksellä enää ensimmäiseen reikään. Sit mä saan sen vermaan kokonaan, kun se ei enää mahdu sille.

Mut vaikka mun kämppis on taiteen ystävä, näitä se ei tajuu. Se on joskus jopa sättinyt mua näistä, pöyristyttävää. Pfff.... helmiä sioille.

Snfff... tästä olis näköjään voinut vielä työstää tätä vessaharjaa.  Olinpas huolimaton.