Puppe jolla on enemmän elämiä kuin kissoilla...

Hola!

Makaan tässä tutussa puppekassissani taju kankaalla ilman munasarjoja. Paleltaa ja päässä pyörii.

-Mutta miten tänne päädyttiin?

Ensin voin huonosti. 

Ja sitten vielä huonommin. Ja sitten, jos mahdollista, olo huononi vielä. Juoksut olivat oli päättyneet. Makasin vaan ja tärisin. Kämppis tiesi, että nyt on jotain pahasti pielessä.

Sitten mentiin otille. Kohtutulehdushan sen oli. Lääkäri sanoi, että tässä on vaan yks vaihtoehto tai se on henki pois. Saatii  heti aika kohdunpoistoon seuraavalle päivälle.

Sain vahvat kipulääkkeet, se helpotti vähän oloa. Kämppis vaan ihmetteli, miks leikkausta piti odottaa päivä kivuissa.

Seuraava päivä:

Tässä viimeinen matkani, jossa mulla on vielä munasarjat. Kohti siis eläinlääkäriklinikkaa. Onneks mulla ei oo tässä vaiheessa mitään hajua minne olen joutumassa.

Ne nukutti mut mun puppekassiin. 

Vähän ajan päästäheräsin,  puppekassissa, mutta heräämössä. Kun heräsin, olin ihan pöhnässä ja soosissa enkä pysynyt pystyssä. Mutta kun yhtäkkiä kuulin mun kämppiksen puhuvat lääkärin kanssa toisessa päässä eläinlääkäriklinikkaa, sain supervoimia, ja säntäsin ulos puppekosassista, kohti kämppikseni ääntä! Mä en oo koskaan rakastanut mun kämppistä näin paljon!

Tässä mä toivun kotona. Mun puppekassista tuli mun turvasatama, siellä nukuin koko päivän.

-No, okei. Vielä seuraavankin päivän.

Kämppis bloggaa:

Moonan päästyä leikkauksesta lääkäri soitti j kysyi onko Moonalla tehty pennut keisarileikkausella aiemmin. Kerroi ettei oltu tehty pentuja. Lääkäri kertoi, että Moonalla on ollut kohtutukehdus parisen vuotta sitten, kohtu on tuolloin revennyt ja sen sisältö levinnyt tuolloin sisäelimiin. Tuo aika täsmäsi Moonan aiempien kipujen kanssa, jolloin juoksin lääkäristä lääkäriin etsimässä syytä Moonan kamaliin, mutta selittämättömiin kipuihin. Kumma kyllä, ultrauksista ja röntgeneistä huolimatta, lääkätit eivät tuolloin yhdistäneet kipuja kohtutulehdukseen. Joka kerta vaiva hoidettiin vain kipulääkkeillä ja antibiooteilla. Ei siis ihme miten Moona meni niin kipeäksi jokaisen juoksun jälkeen. Voin vaan kuvitella millaisissa kivuissa tuo eläin on ollut. Onneksi tuo vaiva on aiankin nyt saatu pois ikuisiksia ajoiksi. 

Taikapuppekassi

Moroo!

Tehän jo tiedätte mun puppekassin. Se on mahtava vehje!  Ei oo paikkaa mihin mun kämppis ei ois salakuljettanut mua siinä, eikä kukaan tajuu että mä oon siellä. -No okei, jos alan röhmöttämään kovaa, ne kuulee mut. Mutta eivät nää!

No okei, mä tiedän etten oo mikään kolmekilonen chiahuahua, vaan kymmenen kiloo komeeta lihaa, mut mun mielest mun kämppis ky tarviikin vähän tällasta kahvakuulatreeniä. Tai siis, ranskankuulatrennii.

Ilmassa on rakkautta.

Furunkuloosi

Lampunvarjostin? -Ei, vaan tassutulehdus, Furunkuloosi. Tuo ikävä paukamienpanija, joka pistää tassut paiseelle ja punaselle. Ja kerran iskettyään, iskee aina uudelleen.

Pupen lakisääteinen lomapäivä

Tänään mua laiskottaa, en aio blogaa. Paas se kamera kii.

Möykky meditoi elokuun illassa

'Ah tätä kaunista hetkiä, ja miten raikas vesi hulahtaa tassujen välissä. Ja miten ihanasti tänne pissii.'

Kesäreportaashi

Hola there!

Viime kerrasta on aikaa. Se johtuu siitä, et oon ollu aika kiireinen. Oon ollu koko vuoden lomalla, mutta nää kesät työllistää mua aika paljon. Pitää olla hirveen paljon hereillä ja katsoo ton kämppiksen perään, kun se touhuu koko ajan jotain. Välillä menee ylitöiksi ja työmatkojakin on pitänyt tehdä.

Oon joutunu matkustamaan aika paljon. Löysin uuden lempipaikkani autosta, se on sellainen liikenteenohjauskeskus siinä edessä. Siihen mä pistän pitkäkseni. Siihen myös tuulee kivasti.

Oon myös junaillut, busseillut ja ratikoinut. Mä oon aika tottunut menijä. Ainoo liikenneväline mistä en välitä, on se pirun vene. Sitä mää niin vihaan.

Sit tietty oon käyny näyttäytyy puistoissa. Mä rakastan chillaa ja kattoo ihmisii. Voisin tehdä sitä koko ajan.

Ja sit yks mitä mä aina teen, on se, että jos kämppiksellä tai sen kavereil ei oo mulle mitään herkkuja, mä feidaan ja lähen vähän kiertää puistoa jan tsekkaa minkälainen buffetti on tarjolla. Mun tekniikka toimii AI-NA. Meen hengaa piknikporukoiden viltin vireen ja otan intensiivisen, mutta hintsusti surullisen ilmeen. Ei mee kun hetki, niin saan rapsutuksii ja kaikki kanat niiden salaateista. Niiden mielestä mä oon niiin ihana. Tietäisivätpä vain miten kalkuloitu ja harkittu mun tekniikka on.

Mä oon käyny myös kesätöissä. Tuurasin tossa yhtä user experience designeria kun se oli kesälomilla. Se oli tosi helppoo, istuin vain sen tuolilla ja tuhahtelin karismaattisesti toimistoon tuleville. Välillä otin pienet tirsat - koska eihän nyt kukaan pysty olemaan koko päivää valveilla.

Joskus kun mentiin uuteen paikkaan, tunsin itseni vähän turvattomaksi. Silloin menin mun laukkuun nukkumaan. Siellä tunnen itseni turvalliseksi.

 Kun pääsin kotiin, purin paineita mun kämppiksen kenkiin. Ne ihanasti hieroi ikeniä, ja niistä sai kivan otteen tassuilla, samalla kun hoidin hampaita.

                     

 Over and out! Mun työrupeama loppui nyt. Saan lepää koko loppuvuoden, ainakin ens hiihtomaan asti.

Mä kesäpuppe oon...

Moroo!

On kesä ja olen erikoistunut mun kämppiksen kaa Helsingin puistoihin. Parasta näissä puistosessioissa on auringonotto, ja eväät. Ja eväillä tarkoitan kaikki ja kaikkien eväät; kämppiksen, kämppiksen kavereiden, ja naapurivilttien ihmisten eväät. Mun tän kesän suosikki on ilmakuivattu kinkku. Osaan käyttää katalasti hyväkseni ulkonäköä. Kun yritän näyttää vähän ujolta, vähän hönöltä ja tosi söpöltä, kuka tahansa kellä on sydän, sortuu ja antaa mulle mitä vaan X)

Laivapuppe…taas

Moro.

Mä oon taas joutunut olemaan laivapuppe. Kylhän te tiädätte, mä en diggaa laivoista. Siinä ollaan korkealla, se heiluu, ja siinä ollaan tuon hirvittävän elementin, veden äärellä.

No tää oli viel jotenkin siedettävää, kun oltiin maissa.

Voi ei…. onko tuo moottorin käynnistymisestä tuleva ääni? Voi F**k.

Woofooo! Maissa!

Enks mää ookin komee flicka?

Ai takas veneeseen? Hahhaa! En varmana tuu.  Ja jos astut metrinkin eteenpäin, alan leikkii hippaa.

Mun ikioma meemi.

Mul on nyt iha oma meemi.

Puppe terurasti lankakerän.

Tältä näyttäisin, jos olisin hehkeä brunette.

Laiskapuppe

Öööörh, muuuuurh, pööörh…Maanantaiaaamu. C'est boeuf.

…Ramasee...

-Oliko tuo herkkupurkin rasahdus?

Rakkauspakkaus

Apuuvah!

Miuta rakastetthaan ja puristetthaan ihan liikaa!

Soittakaa eläintensuojeluun.

No nyt se kyllä keksi!

Mun kämppiksen piti tehä jotain 'duunia', mitä se sit onkaan, eikä viihdyttänyt mua vaikka kuinka toin kaikki nallet ja pallot sen jalkojen juureen. Aloin sit inisemään, kun kaikki muut keinot oli jo käytetty. Inisen muuten aika kauan, ja aika lujaa! Ja sitten se oli mukamas niin ärsyttävää, että se kippas mut nököttämään tähän laatikkoon sen viereen. Mon Dieu! Katalaa, sillä se tietää etten uskalla tulla pois täältä laatikosta kun tää on niin korkeella.

Jos näätte tän blogikirjoituksen, niin soittakaa eläintensuojeluun, tai animaliaan, tai jonnekin.

Ken on heistä kaikkein kaunein….

Tässä hää on.

Synttärisankari. Kolme vee lasissa. Ja niiin on kauniina että. -Vai pitäiskö sanoo komeena?

Ja puuhkan väri melkein mätsää blogin väriin :)

Uusi palttoo

Mun kämppis ompeli mulle uuden talvipalttoon. 

Mun mielestä joku prada tai burberry sopis paremmin mun imitsiin, mut sellasii ei oo vielä näkyny. 

No, mä oottelen. Vinkkivinkki.

Tässä mä oon sovituspuppe. Arvatkaa oliks kuuma.

Täs sivussa menee tällaiset heijastinviivat. Kun juoksen lujaa, näkyy vain hopeanuoli. Viuh!

Jotten näyttäisi pojalle, kämppis laitto tohon kliksiin rusetin.
Ensimmäinen vastaantullut koira 'kaveri' yritti kyl heti repii sen irti. Toinen koira taas meni ihan sekaisin tästä karvavuoresta, mikä täällä alla on.

Terppa vaan

     Heippa lukijat! Ei täs mitään ihmeellisempää, kunhan vaan vähän moikkasin.

Rautakauppapuppe

Täsä mää oon, rautakaupassa. Tultiin hakee kakkosnelosta ja kilo nauloja.

..No ei vaiskaan. Mun kämppikselle iski sisustuskärpänen, eli tarina päättyy siihen että mä istua jökötän näissä rautakaupan kärryissä ja ihmiset katsoo ja hihittää. Siis ENSINKIN täytyy mainita, että sitä lämmitettyä mersua ei ole vieläkään hankittu. TOISEKSI Karu totuus on se, että että päädyin istumaan näihin näyttelykärryihin, koska tultiin tänne bussilla, eikä kämppis uskaltanut jättää mua tuulikaappiin. Mon dieu, niin rahvaanomaista. Reissun päätteeksi pit vielä kestää kun kassaneidillä suli aivot ja se alkoi leperrellä ja jokeltaa miten suloinen puppe. Whoa!

Paitagraffaa

Kämppis teki itselleen paidan; piirsi Monskun valokuvasta kuvan ja painatti siitä paidan. Tämän päälle kun laittaa mustan jakun, niin avot; voi mennä vaikka toimistolle ja pitää pinkin päivän :)

Tältä paita näytti valmiina.

Tältä se pupen pärstä näytti.

Tämä jäi pöytälaatikkoon, tätä ei ehkä kaikki työkaverit ymmärtäisi.

Neiti Pönkqwistin joulu

Neiti Pönkqwist vietti joulua perheen parissa. Aattopäivä kului jännissä tunnelmissa vieraita odottaessa. Kuusi oli valmiina, lahjat kuusen alla, ja uunista leijaili huumaava lihan tuoksu…. Kuusenjalassa oli koko ajan saatavilla tuoretta vettä janon yllättäessa, pienellä pihkaisella aromilla varustettuna. Kämppiksen yllätykseksi yhtään kuusenkoristetta ei teurastettu, ei edes alaoksilta! Syömingit kesti kauan, ja jokaisen jouluaterian jälkeen oli saatavilla herkullisia rippeitä joulukinkusta.

Aattoillan jännitystä.

Pupen joulukranssi.

Hyvää Joulua!

Hyvää joulua!

Toivoo Rupsu ja Kämppis.

Römpsökkä muutti sukkalaatikkoon

Römpötin käy aina välillä sukkalaatikossa, jos vaatekaapin ovi on auki. Yleensä se on vain lyhyt käynti; tsekkaus - jep sukat on tallessa. Mutta uusi pehmokaveri herätti siinä äidilliset fiilikset vaikke juoksuista ole tietoakaan. Niinpä se vei uuden vaaleanpunaisen pehmonsa sukkalaatikoon ja pisti pesäksi.

 Okei, saat otttaa yhden kuvan.

Noniin, sait sen kuvas. Nyt, suksi pois ja laita ovet perässäsi kiinni, mä munin.

Pupen raskas arki

Huuuuooooaaah! Huomenta.

Taas uus päivä. Meniskö leikkii Herra Apinalla, vai venytteliskö vähän. Papujakin kuulostaisi juuri kolisevan ruokauppiin.

....ääh, en taida jaksaa, käännän vain kylkee.

Ranskanpeppuistuja

Ranskanpeppuistuja, Canis persiis jumitus. Aina pepullaan, ja jykevästi.

Elämää rupsun kanssa

Kämppis ja tuliainen.

Mun kämppis oli matkoilla. - Eikä TAAS-KAAN mua otettu mukaan. Tämä toistuu joka kesä, enkä pidä siitä, en. Mä en ymmärrä miks mä en saa tulla mukaan, tai miks pitää ylipäänsä lähtee.

Mä olin kolme viikkoa mun setämiehen hoidossa. Mä olin vähän epäluuloinen. Mä luulen, et se ei tykänny musta ja se luuli et mä en tykkää siitä. Pahinta oli etten saanut nukkua sängyssä, vaan lattialla. - LATTIALLA! Mon dieu. No eniweis, kun mun kämppis vihdoin saapui takaisin, olin niin iloinen että unohdin olla suuttunut!

Mun kämppiksellä oli mulle tuliainen; punainen venyvä kumiankka, jonka sisällä oli diskovalo. Se oli huikee! Mä olin ihan tulessa. Oli kivaa teurastaa sitä, kaikki ne 30 sekuntia ennenkuin se hajosi.

Mun kämppis toi itselleenkin tuliaisen; taulun jossa on ranskanpuppe. Mä vaan mietin, että miks mua ei maalattu tauluun, vaan joku ihan vieras hurtta.

Tässä se nyt on.

 Snfff.... ei se haise koiralle, eikä hauku.

Oisin mäkin voinu olla mallinna...sitä paitsi mä oon komeempi. Ja mullon syvällisempi katse.