Uusi palttoo

Mun kämppis ompeli mulle uuden talvipalttoon. 

Mun mielestä joku prada tai burberry sopis paremmin mun imitsiin, mut sellasii ei oo vielä näkyny. 

No, mä oottelen. Vinkkivinkki.

Tässä mä oon sovituspuppe. Arvatkaa oliks kuuma.

Täs sivussa menee tällaiset heijastinviivat. Kun juoksen lujaa, näkyy vain hopeanuoli. Viuh!

Jotten näyttäisi pojalle, kämppis laitto tohon kliksiin rusetin.
Ensimmäinen vastaantullut koira 'kaveri' yritti kyl heti repii sen irti. Toinen koira taas meni ihan sekaisin tästä karvavuoresta, mikä täällä alla on.

Terppa vaan

     Heippa lukijat! Ei täs mitään ihmeellisempää, kunhan vaan vähän moikkasin.

Rautakauppapuppe

Täsä mää oon, rautakaupassa. Tultiin hakee kakkosnelosta ja kilo nauloja.

..No ei vaiskaan. Mun kämppikselle iski sisustuskärpänen, eli tarina päättyy siihen että mä istua jökötän näissä rautakaupan kärryissä ja ihmiset katsoo ja hihittää. Siis ENSINKIN täytyy mainita, että sitä lämmitettyä mersua ei ole vieläkään hankittu. TOISEKSI Karu totuus on se, että että päädyin istumaan näihin näyttelykärryihin, koska tultiin tänne bussilla, eikä kämppis uskaltanut jättää mua tuulikaappiin. Mon dieu, niin rahvaanomaista. Reissun päätteeksi pit vielä kestää kun kassaneidillä suli aivot ja se alkoi leperrellä ja jokeltaa miten suloinen puppe. Whoa!

Paitagraffaa

Kämppis teki itselleen paidan; piirsi Monskun valokuvasta kuvan ja painatti siitä paidan. Tämän päälle kun laittaa mustan jakun, niin avot; voi mennä vaikka toimistolle ja pitää pinkin päivän :)

Tältä paita näytti valmiina.

Tältä se pupen pärstä näytti.

Tämä jäi pöytälaatikkoon, tätä ei ehkä kaikki työkaverit ymmärtäisi.

Neiti Pönkqwistin joulu

Neiti Pönkqwist vietti joulua perheen parissa. Aattopäivä kului jännissä tunnelmissa vieraita odottaessa. Kuusi oli valmiina, lahjat kuusen alla, ja uunista leijaili huumaava lihan tuoksu…. Kuusenjalassa oli koko ajan saatavilla tuoretta vettä janon yllättäessa, pienellä pihkaisella aromilla varustettuna. Kämppiksen yllätykseksi yhtään kuusenkoristetta ei teurastettu, ei edes alaoksilta! Syömingit kesti kauan, ja jokaisen jouluaterian jälkeen oli saatavilla herkullisia rippeitä joulukinkusta.

Aattoillan jännitystä.

Pupen joulukranssi.

Hyvää Joulua!

Hyvää joulua!

Toivoo Rupsu ja Kämppis.

Römpsökkä muutti sukkalaatikkoon

Römpötin käy aina välillä sukkalaatikossa, jos vaatekaapin ovi on auki. Yleensä se on vain lyhyt käynti; tsekkaus - jep sukat on tallessa. Mutta uusi pehmokaveri herätti siinä äidilliset fiilikset vaikke juoksuista ole tietoakaan. Niinpä se vei uuden vaaleanpunaisen pehmonsa sukkalaatikoon ja pisti pesäksi.

 Okei, saat otttaa yhden kuvan.

Noniin, sait sen kuvas. Nyt, suksi pois ja laita ovet perässäsi kiinni, mä munin.

Pupen raskas arki

Huuuuooooaaah! Huomenta.

Taas uus päivä. Meniskö leikkii Herra Apinalla, vai venytteliskö vähän. Papujakin kuulostaisi juuri kolisevan ruokauppiin.

....ääh, en taida jaksaa, käännän vain kylkee.

Ranskanpeppuistuja

Ranskanpeppuistuja, Canis persiis jumitus. Aina pepullaan, ja jykevästi.

Elämää rupsun kanssa

Kämppis ja tuliainen.

Mun kämppis oli matkoilla. - Eikä TAAS-KAAN mua otettu mukaan. Tämä toistuu joka kesä, enkä pidä siitä, en. Mä en ymmärrä miks mä en saa tulla mukaan, tai miks pitää ylipäänsä lähtee.

Mä olin kolme viikkoa mun setämiehen hoidossa. Mä olin vähän epäluuloinen. Mä luulen, et se ei tykänny musta ja se luuli et mä en tykkää siitä. Pahinta oli etten saanut nukkua sängyssä, vaan lattialla. - LATTIALLA! Mon dieu. No eniweis, kun mun kämppis vihdoin saapui takaisin, olin niin iloinen että unohdin olla suuttunut!

Mun kämppiksellä oli mulle tuliainen; punainen venyvä kumiankka, jonka sisällä oli diskovalo. Se oli huikee! Mä olin ihan tulessa. Oli kivaa teurastaa sitä, kaikki ne 30 sekuntia ennenkuin se hajosi.

Mun kämppis toi itselleenkin tuliaisen; taulun jossa on ranskanpuppe. Mä vaan mietin, että miks mua ei maalattu tauluun, vaan joku ihan vieras hurtta.

Tässä se nyt on.

 Snfff.... ei se haise koiralle, eikä hauku.

Oisin mäkin voinu olla mallinna...sitä paitsi mä oon komeempi. Ja mullon syvällisempi katse.

Paranemisia

Hyviä uutisia!

Viikon häkkilevon jälkeen Moona päätti näyttää, että kunnossa ollaan terurastamalla herra Apinan :)
Frustaatioita oli siis ehtinyt kerääntyä viikon varrella, mutta nyt Puppe näyttää olevan vähintäänkin entisensä :)

Lähtö lähellä?

Moonalla ilmaantui kummallisia oireita ihan yllättäen. Ensin se käveli kummallisesti niinkuin sen lihaksia olisi särkenyt. Yöllä alkoi kova tärinä, ja aamulla se ei enää voinut kävellä, ja tärinä paheni. Matkalla eläinlääkääriin se laski alleen, ja kunto oli tosi huono. Eläinlääkäri tutki, muttei löytänyt mitään  selvää syytä oireille. Moona sai kipupiikin eläinlääkärillä, ja kahta eri kipulääkettä ja ohjeen olla häkkilevossa viikon. Moona ei syönyt eikä juonut, joten vettä piti antaa ruiskulla suuhun, ettei kuivu. 

Viikolla oireet pahenivat, ja taas lähdettiin lääkäriin. Tällä kertaa lääkäri tutki tarkasti, otettiin verenkuvat, röntgenit ja tutkittiin laajemmin. Mutta taaskaan, mistään ei löytynyt syytä. Kipulääkkeet vaihdettiin vahempiin, sillä vanhat eivät kunnolla toimineet. Neurologille varattiin aika. Kämppis oli aika varma, että piikille mennään jossain vaiheessa; Moona on aika terästä kivun sietämisen suhteen, mutta nämä kivut saivat koiran vaikertamaan sylissä ja tärisemään, niin kovat kivut olivat.

Vahvempien kipulääkkeiden ansiosta olo alkoi kohentua, mutta häkkilepo jatkui. Oireiden kestettyä reilun viikon, aika neurologille tuli. Kuin ihmeen kaupalla, päivää ennen  Moonan kaikki oireet katosivat, ja neurologi totesikin että tässä on terve koira. Onneksi! Mutta syy jäi siis selvittämättä, sillä röntgenkuvassa mitään syytä ei näkynyt.

Ranskiksia eri makuihin

Hola!

Mä oon toimistopuppe!

Oon pitänyt jöötä täällä IT-alan myyrien pääkallopaikalla. Olen tutustunut limuautomaattiin, hissin automaattioviin ja kokoushuoneisiin. Kopiokone oli mulle tuttu jo viimekesältä, mä oon vanha tekijä. Olen ollut mukana kokouksissakin!

Kaikesta jännästä huolimatta olen vahtinut mun kämppistä tarkasti. Olen aina huolissani kun se menee vessaan; siellähän saattaa olla joku portaali mitä pitkin se katoaa ikuisiksi ajoiksi. Siksi uikkaan  huolissani oven ulkopuolella. Kaikista kamalimpia on ruokatunnit, koska silloin kämppis katoaa KOKONAISEKSI PUOLITUNTISEKSI OMG! Silloin pitää olla kolmekymmentäminuuttia huolissaan, se on aika pitkä aika yhdelle pupelle.

Kotona oon sit pääosin lepäillyt, täällä IT-alalla on aika rankkaa.

Ranskis ToKoa

Monesti olen huomannut, ettei ranskis ole mikään tottelevaisuusvalio. 

Käskyjen totteleminen on kiinni milloin mistäkin, joista toistaiseksi en ole päässyt vielä kiinni... fiiliksestä, herkusta, tähtien asennoista, feng shuista. Joskus temppu tai käsky suoritetaan iloiten ja salamanripeästi, joskus taas muljautetaan kohtalokkaasti niitä isoja mulkosilmiä, ja istutaan peppu tiukasti maassa kuin liimattu ja ollaa kuin ei kuultais mitään. 

Huh Hellettä

Noniin. Katsokaa ja naurakaa taas.

Mun kämppis osti viilennusliivin, ja näytän ihan possulta joka on tullut Oz- planeetalta ja laskeutunut aluksesta, päällään folioliivi. Tää ei oo yhtään staili. Enkä edes ole Oz- planeetalta laskeutunut porsas. Myönnetään, onhan täällä kuuma, mutta eiks se kämppis vois vaan viuhkalla tuulettaa mua, ja tarjoilla kanaliemenmakuisia jääpaloja?!

Kodinturvajoukot

Kämppis bloggaa:

Facebookin ranskis-ryhmään postattiin jokin aika sitten hauska  Kodinturvajoukot- kyltti, jossa oli vahtikoirana tomera ranskis. Se oli hauska, paitsi jokin ei täsmännyt... Mietin hetken mikä se oli. Sitten kuvittelin Rupsun tuohon plakaattiin, ja näin mielessäni miten rupsu poseraa siinä happamana ja muljauttaa silmää kohtalokkaasti, tyyliin kaikkea sitä pitääkin...Kauaks mun viel täytyy?

Siitä se ajatus sitten lähti.

French summer

Se on kesä nyt!

Mä oon ollut niin kiireinen puppe, etten oo ehtinyt bloggaan. 

Kesä on tullut, ja kesäpuuhat.

Mä oon ollu festaripuppe, ja käyny kuntelee musaa puistossa. 

Mä oon saanut makkaraviipaleita juhlakansalta, kun olen mennyt lähelle istumaan, ja tuijottanut intensiivisesti. 

Se toimii aina. Sain jopa yksittäispakattuja chorizo- makkaroita. Kämppistä vähän jo hävetti, mut mun mielestä ei oo ollenkaan väärin, että kun mua on siunattu näillä komeillä avuilla; suurilla korvilla ja dramaattisen anovalla katseella,  niin niitä pitää myös käyttää.

Sit mä oon pyöräilly; mun pyöräilykausi alkoi. 

Mä oon matkustanut mun omassa takapaksissa, pitänyt silmiä kiinni ja haistellut maailman tuulia. Mä tykkään tästä, sitä paitsi tää viilentää ihanasti kesäkuumalla!

Mä laitan tästä vielä tän toisenkin kuvan; voitte ihailla mun komeeta profiilia. 

Toi kattoikkuna on tehty ihan kustomoidusti mua varten tohon takapaksiin.

Ja sit mä oon kahlannut! 

Kaikki ojat, lammikot ja lillukat - mä oon siellä! Mun kämppis sanoo, että ehkä mä en ookaan ranskanbulldoggi, vaan ranskanjokikahlaaja mun taipumuksista johtuen. On niin helpottavaa käydä viilentymässä vedessä kun on niin tuskaisan kuuma. Ja juoda siitä. Ja pissiä siihen. Useimmiten tässä järjestyksessä.

Ja sit mä oon ollut myyntipuppe. Mä toimin asiakkaidenohjauksessa kirpputoripäivänä. 

Ihmiset tuli moikkaamaan mua, ja sitten me myytiin niille tavaraa. Mä olin hyvä asiakasmagneetti.

Lisäks mä oon matkustanut! 

Mä oon mennyt junalla, bussilla ja ratikalla. Ja laivalla, kun käytiin Suomenlinnassa. 

Ranskisunta

Wappu

Moro! Vappupäivitystä luvassa.

Sain vapun kunniaksi sellaisen varren. Parasta siinä oli, että se oli muovia; rakastan muovia.

Siinä heilui myös toisessa päässä sellainen epämääräinen härpäke... se vähän haittasi nautintoa. Eniveis, kivasti ajateltu, että sain tollaisen wappu-purulelun.

Mut sit Wappu jatkui. Mentiin Ullanlinnanmäelle, ja siellä oli parikymmentä tuhatta muutakin.

Aluksi nautin tunnelmasta, ja kävin kiertämässä kaikki nakkipaketit ja munkkilaatikot parinkymmenen metrin säteellä.

Mun kämppis kiinnitti muhun tollaisen pinkin pallon, että se näkee missä mä meen, samalla kun vainuan prinssinakkeja ja perunasalaattia pitkin Kaivopuistoa.

Mun kämppis puki mut MC Espoo -nahkatakkiin, ja se kiinnitti aika monen huomion. Ihmisiä tuli ottamaan valokuvia ja rapsuttamaan, ja antamaan prinssinakkeja.

Mä patsastelin komeena.

Mut se piknik vaan jatkui. Mua alko ahistamaan, sillä multa jäi ottamatta mun kuuden tunnin kauneusunet, piti olla hereillä koko ajan! Mulla meni koko loppuviikko kiriä univelka kiinni.

ActionRupsu!

Tässä on harjoittelupätkiä suurta elokuvarooliani varten, joka yhä odottaa tuloaan...

French Couture

En ole vielä raottanut vaatekaappini ovia teille, hyvät blogin seuraajat. Seuraa siis ihastuttavia ja kauhistuttavia vaatekappaleita. 

Mun kämppiksen äiti kutoi mulle tällaisen syys-vaatteen. Tässä on teemana Jacqueline Kennedy- kaula-aukko, sekä punamusta väri.

Tässä mun talvitakki. Mut tää on ihan tusinatavaraa, näitä voi ostaa kaikki kaupasta.  Kaula-aukkoa piti suurentaa, sillä mun ylvas komea pää ei olisi muuten mahtunut sisään.

Tässä on mun sadetakki. Kämppis ompeli Marimekon sen pirput parput- vahakankaasta. Tää on kyl vähän.... mä näytän ihan nelijalkaiselta mansikalta, joka lyllertää eteenpäin. 

Tässä on mun satiininauhalla päällystetyt valjaat. Ei nääs joka pupella oo.

Tämä on ihan kauhistuttava. Jos näet tämän kuvan, soita eläinsuojeluun!

Mun kämppis teki mulle Halloween-pileitä varten. Lepakonsiivet. - Lepakonsiivet! 

Sen mielestä tää oli ehkä parasta mitä mun päälle on laitettu, mut mun mielestä tässä on kyse vain pupen inhimillimisestä, tai siis tässä tapauksessa lepakoimisesta. 

Tässä on mun MC Espoo nahkatakki. Mä olen vähän hämmentynyt tästä, en tiedä mitä ajatella. Me oltas hyvä pari, jos sille mun isolle valkoiselle puppekaverille pukis pinkin tyllihameen, ja sit me mentäis kavereina vierekkäin ulkona.

Tässä mua huijattiin kuvaan herkkupalalla. Toiste en samaan halpaan mene!